Perussuomalaiset ei ole jakautumassa

Sunnuntaina 5.5 muun muassa Kymen Sanomat julkaisi laajan artikkelin joka käsitteli perussuomalaisen puolueen tulevaisuuden näkymiä. Asiantuntijoina oli käytetty Turun yliopiston puoluetutkija Rauli Mickelsonia ja Helsingin yliopistossa populismia tutkivaa Tuukka Ylä-Anttilaa.

Perussuomalaiset on Suomen kiinnostavin puolue aina ulkomaita myöten. On luonnollista ja myös hienoa, että meistä kirjoitetaan paljon. Tämänkertainen artikkeli toisti kuitenkin samaa perusvirhettä, jota eri medioissa on huudeltu jo useamman vuoden ajan. Virhe kosketti perussuomalaisten jakautumista ja mahdollista sirpaloitumista. Todellisuudessa perussuomalaiset ei ole jakautunut perinteisiä arvoja kannattavaan pääjoukkoon ja Halla-ahon ympärille ryhmittyneeseen maahanmuuttokriittiseen porukkaan.

Oikeastaan perussuomalaisten sisällä vaikuttaa paljon enemmänkin erilaisia ryhmiä, liittyen muun muassa ammatillisiin tai yhteiskunnallisiin kiinnostuksen kohteisiin ja samalla, puolue ei ole jakaantunut yhtään mihinkään. Perussuomalaiset on erittäin yhtenäinen, kansallismielinen vasemmisto-keskustalainen työväestön puolue. Maahanmuuttokriittisyys ei ole minkään halla-aholaisen fraktion yksinoikeus, vaan valtavirtaa. Monet puolueen yhteisissä ohjelmissa julkaistut maahanmuuttopoliittiset linjaukset ovat toki Jussi Halla-ahon, tai hänen hengenheimolaisikseen nimettyjen käsialaa, mutta ne tosiaan ovat puolueen yhteistäkin ohjelmaa.

Toisin kuin Ylä-Anttila väittää, perussuomalaiset suhtautuu äärimmäisellä vakavuudella pahoihin tekoihin ja puheisiin. Olemme huomauttaneet, varoittaneet ja erottaneet puolueen jäseniä, jotka eivät ole jakaneet yhteisiä arvojamme ihmisyyden kunnioittamisesta. Suurimmalle osalle huomautus, tai viimeistään varoitus on riittänyt. Edelleen Ylä-Anttila uskoo, että rasistiset puheet ja muut skandaalit ovat syöneet kannatustamme. Tämän todistaa vääräksi jo ihan samalla sivulla oleva graafinen kannatuskäyrämme, jonka mukaan olemme nyt suositumpia kuin lähes koskaan aiemmin. Ainoastaan kesällä 2011 olimme hetken aikaa Suomen ykköspuolueena, kun samaan aikaan eräs herra Hakkarainen käveli unissaan käytännössä joka päivä jonkun lehden palstoilla.

Rasismikirjoitus

Vuoden vaihteen molemmin puolin julkaistiin muutamia tutkimuksia liittyen suomalaisten asenteisiin ulkomaalaisia kohtaan. Julkista keskustelua aiheen tiimoilta jatkettiin kolumneissa, joukkoviestimissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa.

Olen itse tutkinut sekä työn että kiinnostuksen vuoksi tätä samaa ilmiötä jo 90 luvulta asti. Laaja, vuosikymmeniä jatkunut yleistrendi on se, että suomalaiset ovat jatkuvasti vähemmän ja vähemmän vihamielisiä toisen näköisiä ihmisiä kohtaan. Sen sijaan ilmiönä maahanmuuttoon suhtaudutaan aina vain kriittisemmin. Eli yksinkertaistaen, suomalainen uskaltaa nykyisin puhua vierasta kieltä, eikä bussissa oudoksu eriväristä kuljettajaa. Samalla kuitenkin ymmärretään, että laajamittainen maahanmuutto on sekä sisäisen turvallisuuden, että huoltosuhteen kannalta negatiivinen asia.

Suomesta on myös muutettu esimerkiksi Hollantiin, kun täällä muka on niin rasistista. Laajat kansainväliset vertailut kuitenkin todistavat, että Suomessa ei ole sen enempää rasismia, kuin muuallakaan Euroopassa. Eteläeurooppalaiset ovat päinvastoin huomattavasti meikäläisiä rasistisempia. Moni Suomeen pakolaisena tullut on kertonut minulle oman monikulttuurisen synnyinmaansa etnisiin vähemmistöihin kohdistuvasta vainosta. Eikös sekin ole rasismia?

Maahanmuuttajat ovat siis itsekin rasisteja. Eivätkä ainoastaan suomalaisia kohtaan, vaan myös toisiaan. Kurdi ei siedä turkkilaista, eikä kosovolainen serbiä. Somalit ottavat helposti yhteen irakilaisten kanssa ja venäläiset katsovat monesti olevansa hieman parempia maahanmuuttajia kuin mjusulmaanit.

Olen työskennellyt 11 vuotta Kotkan maahanmuuttajapalveluissa. Oli yllättävää huomata, kuinka samoista syistä, mutta eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneet henkilöt saattoivat suhtautua toisiinsa hyvinkin vihamielisesti. Iranilaista ja valkovenäläistä turvapaikanhakijaa ei voinut majoittaa samaan huoneistoon, koska valkovenäläinen ”saastutti” oikeauskoisen jääkaapin vääräuskoisella ruokavaliollaan. Tuore tutkimus vahvistaa empiirisen kokemukseni. Rasismi Suomessa on noussut nimenomaan maahanmuuttajien tekemisten tähden. Suomessa syntyneiden harjoittama rasismi oli vähentynyt, mutta tämä piti tutkimuksesta itse lukea, kun sitä ei media osannut uutisoida.

Television rasismikeskustelussa Keniasta Suomeen muuttanut ja rasismin selittämisestä leipänsä tienaava mies väitti olevansa suomalainen. Suomen kansalainen ehkä, mutta etnisesti kyllä yhtä vähän suomalainen, kuin mitä minä olen nandi tai kikuju. En tiedä kuinka suvaitsevaisesti Keniassa suhtauduttaisiin, jos menisin sinne asumaan ja arvostelemaan paikallisten ihmisten tapoja määritellä itsensä. Kenelle siellä valittaisin rasismin kokemuksesta, jos kenialaisuudelleni naurettaisiin?

Koripallojoukkueet ovat olleet edelläkävijöitä erinäköisten ihmisten kotouttamisessa. Siellä tiedetään, että vahvistuksen on oltava sellainen, joka ratkaisee pelin. Vaihtopenkillä istujia löytyy omistakin junioreista. Jos ulkomaanavun peli ei kulje, hommataan sille menolippu yli Atlantin. Samaa logiikkaa tulisi soveltaa muuhunkin maahanmuuttopolitiikkaan. Finlayson, Gutzeit ja Sinebrykoff ansaitsivat pelipaikkansa. Muutamalla muulla on vielä näytöt antamatta.

Palkka-ale ei luo uutta kasvua

Presidentti Sauli Niinistö, Jumala häntä siunatkoon, ilmoitti laskevansa omaa palkkiotaan. Vastaväitteistä huolimatta on asiassa kuultavissa elinkeinoelämän keskusliiton huutojen kaiut. Yleistä palkka-alea tulee olemaan helppo perustella, kun kansanedustajat, presidentit ja muut johtajat ovat ensin nimellisesti hieman tulleet vastaan.

Niinistön ilmoituksesta lähtien olen kieli pitkällä odottanut, milloin Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöf (sd.) tajuaisi pelin hengen ja ilmoittaisi laskevansa omaa palkkaansa. Ei ole tajunnut, vaan kansalainen nimeltä Risto Kolehmainen toi idean julkisuuteen Kymen Sanomien yleisönosastokirjoituksessa 8.1. Omien tovereiden kanssa ympäri maailmaa suoritetut viininjuontimatkat olisi kansalaisten silmissä kuitattu reilulla palkanalennuksella. Olisi ehkä muutama kunnallispoliitikkokin rauhoittunut ja yleisiin säästövaateisiin taipunut.

Johtajien palkanalennuksilla ei taloutta kuitenkaan pelasteta sen enempää kunta-, kuin valtakunnantasollakaan. Työväenliikkeen on myös tultava vastaan. Ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää kilpailuttaa itseään hengiltä aina vain kovemmilla palkankorotusvaatimuksilla. Niin kauan kun yritysten omistajuuspohja kansainvälistyy entisestään, tulee jokainen lakko ja työtaistelu vauhdittamaan teollisuuden työpaikkojen pakoa Suomesta pois. En minäkään Vapaavuorta (kok) kannata, mutta se paljon puhuttu 50 miljoonaa euroa Turun telakalle olisi kyllä löytynyt Metalliliitoltakin.

Kasvua ja uusia työpaikkoja on Kaakkois-Suomeen saatavilla lähinnä Venäjän suunnasta. Itäturismin merkitystä ei oikein osata ymmärtää. Vuoden vaihteessa maassamme vierailleet venäläiset jättivät Suomeen suunnilleen saman verran rahaa, kuin mitä yhdestä risteilijästäkin olisi saatu. Tästä huolimatta venäläisille ei tule antaa viisumivapautta, sillä tänne jäävän rahan määrä ei siitä kasvaisi.

Nyt turisteiksi tulee lähinnä ostovoimaista väkeä. He saapuvat Suomeen rauhoittumaan ja saamaan palvelua. Viisumivapaus toisi tullessaan suuret määrät aivan tavallisia venäläisiä sukankuluttajia, jotka lähinnä täyttäisivät kaikki jonot rajalta alkaen. Samalla kun ostovoimainen oligarkki suuntaisi yhä kauemmas hakemaan luksusta, saisimme riesaksemme kasvavat liikenneongelmat ynnä myymälävarkaudet. Näin minulle jutteli Kotkan Katariinan uimalan saunassa eräs hyväosainen Igor.

Mitä hyötyä Natojäsenyydestä olisi?

Kannatan Pohjoismaista yhteistyötä. Kun eurotalousalue natisee liitoksissaan, tarjoaa Pohjola vaihtoehdon. Saksalla, Hollannilla ja ehkäpä Baltian mailla lisättynä se saattaisi olla tulevaisuuden voimatekijä monella maailmanpolitiikan saralla. Organisaatio olisi helppo rakentaa Pohjoismaiden Neuvoston pohjalle.

Ihan kaikkeen ei pohjoismaisen yhteistyön nimissä kuitenkaan tulisi ryhtyä. Jyrki Kataisen (kok) johtama porvarihallitus on nyt lennättämässä hornettimme Islannin ilmatilaa valvomaan. Asiaa on perusteltu lähinnä vain ja ainoastaan pohjoismaisen yhteistyön nimissä. Vastustajien kärki puolestaan on kohdistunut puolustusvoimien säästötarpeista, sekä perinteisestä puolueettomuuspolitiikastamme muistuttamiseen. Varmasti se Venäjä jossain vaiheessa valvontaa testaisikin.

Yksi kysymys on kuitenkin jäänyt esittämättä. Natoon liittymistä on Suomessa ajettu väitteellä, että yksin emme enää pysty maanpuolustusta uskottavasti hoitamaan. Islanti on, kuten tunnettua, Natomaa. Jos Natoon kuuluva Islanti ei Natoveljiensä avulla pysty omaa ilmavalvontaansa järjestämään, niin mitä järkeä Suomen on ikinä siihen Natoon liittyä, jos tällöin kuitenkin joku liittoon kuulumaton maa joutuisi ilmavalvontamme hoitamaan?

Vaaleista tummiin.

Kunnallisvaaleista on tätä kirjoittaessa kulunut tasan viikko ja väyrysmäisesti on muutama yö niiden päälle tullut siis nukuttuakin. Nyt kykenee jo muutaman sanan tuloksesta sanomaan. Perussuomalaiset oli vaalien ainoa voittaja. Kaikilla muilla puolueilla tulos laski edellisiin kunnallisvaaleihin verraten. 12,3 % prosentin valtakunnallinen kannatus oli kaikki vaalit huomioiden puolueemme kautta aikojen toiseksi paras lukema, vaikka mukaan otettaisiin jopa SMP:nkin aikaiset saavutukset. Vaalivoittaja on se, joka lisää kannatusta edellisiin vastaaviin vaaleihin verrattuna. Ei se joka saa isomman kannatuksen kuin gallupeissa, eikä myöskään se joka saa paremman tuloksen kuin joissain muissa vaaleissa.

Olen ollut puolueen toiminnassa mukana vuodesta 2006 lähtien. Koko sen ajan on perussuomalaisia pilkattu siitä, että olemme ainoastaan Timo Soinin varassa. Enää emme ole. Meillä oli pitkin Suomea noin 20 ehdokasta, jotka keräsivät jokainen yli tuhat ääntä. Eniten ääniä toi helsinkiläinen kansanedustaja Jussi Halla-aho. Emme ole yksin, emmekä yksin Soinin varassa.

Jos kunnallisvaaleissa saavutettu tulos siirretään vuonna 2014 pidettäviin eurovaaleihin, kaksinkertaistamme perusmeppien määrän nykyisestä. Eurovaaleissa kukin puolue saa asettaa ainoastaan 20 ehdokasta. Emme siis joudu antamaan ehdokasmäärissä tasoitusta, kuten kunnallisvaaleissa. Niissä karkeloissa on valtakunnan ykköspuolueen paikan tavoitteleminen täysin perusteltua.

Kotikunnassani Kotkassa saimme 15,7 prosentin kannatuksen ja miltei neljätuhatta ääntä. Tuplasimme neljän vuoden takaisen saavutuksen. Olen erityisen ilahtunut siitä ryhmästä, joka tammikuussa työt aloittaa. Se on sopiva sekoitus kokemusta ja tuoreutta. Kymen piiri oli Pohjois-Karjalan jälkeen Suomen parasta perussuomalaisten kannatusaluetta. Ilmankos hallituspuolueet haluavat ne Savoon sotkemalla lopettaa. No, Kotkaapa on jo ennestäänkin sanottu savolaisten Amerikaksi.

Kotkassa eniten huomiota on herättänyt Amon Rautiaisen valinta huikealla äänimäärällä valtuustoon. Amonhan tuli ennen vaaleja kuuluisaksi siitä, että oli ennen ehdokkaaksi ryhtymistään kirjoittanut suljetulla facebook sivustolla keittävänsä mullahien palvojat (ei siis yleisesti ottaen kaikkia islaminuskoisia, kuten mediassa väitettiin) elävältä, jos joskus pääsisi maailman diktaattoriksi. Mainittu kirjoitus oli tarkoitettu vain muutamille ihmisille ja liittyi uutiseen islamistisesta terrorismista. Lehdistössähän Amonin on nyt ilmoitettu kirjoittaneen maahanmuuttajavastaisia kirjoituksia. En kyllä ymmärrä miten ulkomaisten mullahien ja terroristien vastustaminen liittyy täällä asuviin maahanmuuttajiin? Tai liittyy ehkä siinä tapauksessa, jos täällä on mullaheja palvovia terroristeja.

Laki sanoo, että se joka levittää yleiseen tietoon kansanryhmää vastaan kiihottavia kirjoituksia, syyllistyy rikokseen. Se joka kirjoittaa, ei välttämättä syyllisty, vaan siis juuri se, joka suljetulta sivulta toimittaa ne tekstit koko maailman tietoisuuteen. Ja joka ainoa ihminen kyllä ymmärtää, että jos mausteita myöten luetteloi mullahinpalvojankeitto-ohjeet, niin eihän se silloin tosissaan ole. Jos väitätte vastaan, niin pataani pistän.

Olen ollut töissä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Suomessa asuu ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan tänne juuri niiden mullahien opetusten tähden. Kaikenmaailman punavihreitä kunnollisvaalisivustoja harrastavien anarkomarkojen mielestä mullah on tietysti synonyymi Allahille. Kun kotkalainen kommunisti ilmoittaa lajitoverinsa olevan tappolistansa kärjessä, lopettaa poliisi tutkinnan viikon kuluttua. Suomen oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuden tuntien, veikkaan Amonille sakkoja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Demarien äänestäminen ei muuta tilannetta.

Kotkan kuittisotkun pahaveliakselin toinen osapuoli, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vesa Salminen (sd) ei tällä kertaa ole kunnallisvaaleissa mukana. Viime kerralla oli ja niukasta äänimäärästään huolimatta demarit nostivat hänet kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi sekä kaupunginjohtaja Lindelöfin aisapariksi. Salmisen avec ei vuoden 2008 kuntavaaleissa ollut edes ehdokkaana, mutta siitä huolimatta hän on edustanut SDP:tä vaikutusvaltaisessa kaupunkisuunnittelulautakunnassa jo kohta neljä vuotta. Muut lautakunnan jäsenet ovat joko edellisissä kunnallisvaaleissa pärjänneitä eri puolueiden edustajia, tai ainakin nyt vaaleissa mukana olevia.

Sdp:llä on tämän syksyn vaaleissa lähes täysi lista hyviä kotkalaisia ehdokkaita. Tunnen heistä useita ja pärjään heidän kanssaan oikein hyvin. Valitettavasti heitä ei silti kannata äänestää. Ei vaikka olisi naapuri, työtoveri, tai kaverin iskä listalla. Kunnallispolitiikkaa jo pidempään seuranneena olen huomannut demareiden taktiikan. Listalle haalitaan ehdokkaiksi näyttävä joukko reippaita tulevaisuuden rakentajia, jotka käytännössä vain ja ainoastaan keräävät ääniä yhteiseen pottiin. Kun vaalit ovat ohi, asetetaan tärkeimmille pelipaikoille aina ne samat puolueuskollisimmat politrukit varmistamaan perinteinen sulle-mulle politiikka. Moni mukava demari jää marionetiksi valtuustoon, tai varapaikalle lautakuntaan.

Jos haluat muutosta Kotkan politiikkaan, älä äänestä demaria. Älä, vaikka olisi uusi ja raikas vaihtoehto. Jos perussuomalaisten äänestäminen tuntuu populistiselta, oikeistolaiselta, juntilta tai esimerkiksi liian maahanmuuttokriittiseltä, niin äänestä sitten vaikka vihreitä tai vasemmistoliittoa. Heidän politiikkkansa on paljon demareita reilumpaa.

Kokoomuksella on korvat.

Lähestyvien kunnallisvaalien alla olen ilolla pannut merkille kotkalaisten kokoomusehdokkaiden kirjoitukset. Samoin jo istuvien kaupunginvaltuutettujen äänessä on alkanut kuulua se sama selkeä sanoma, jota perussuomalaiset ovat jo vuosia toitottaneet.

Teppo Marttinen totesi yleisönosastokirjoituksessaan (Kymen Sanomat 28.9), että Kotkassa on jo liikaa pakolaisia. Asiantuntevasti Marttinen listasi kielenopetukseen ja monikulttuurisuuteen liittyvät ongelmat, kytkien ne tilastotietoihin Kotkan maahanmuuttotilanteesta.

Etelä-Kymenlaakson korkea työttömyysprosentti johtuu teollisuuden rakennemuutoksesta. Kotkan alueen muita kuntia vielä tästäkin korkeampi työttömyysprosentti johtuu puolestaan 20 vuotta harjoitetusta humanitäärisestä maahanmuutosta. Tästä syystä myös pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset ovat lähialuetta korkeammalla.

Etelä-Kymenlaaksossa vain Kotkan ja Pyhtään asukasluvut nousevat. Kotkaan tulee maahanmuuttajia ja Pyhtäälle kotkalaisia. Kasvavan vanhusmäärän lisäksi myös pakolaistaustaiset maahanmuuttajat heikentävät huoltosuhdettamme vuosi vuodelta enemmän. Se joka tämän faktan kieltää, ei suostu katsomaan tosiasioita silmiin.

Oma lukunsa on puolestaan Kotkan kokoomuksen valtuustoryhmän hanke kaupunginjohtaja Henry Lindelöfin hiillostamiseksi ulos. Perussuomalaiset on tehnyt vastaavan aloitteen jo aiemmin, mutta sitä ei virkamieskunta suostunut aloitteeksi tunnustamaan. Pormestarimalliin tähtäävä kunnianhimoinen aloitteemme on puolestaan jo vuodelta 2009. Se tullaan vielä aloitteena asiallisesti käsittelemään, mutta sitäkin yritetään virkakoneistossa viivyttää, kuin kuittisotkua ikään, yli vaalien.

On totta, että kaupunginjohtajamme kaikki toimet eivät todellakaan ole luottamusta herättäviä. Tässä valossa tuntuukin siis oudolta, että kokoomuksesta ei aiemmin ole kuulunut mitään vastakaikua meidän samansisältöisille aloitteille. Haluan kuitenkin uskoa, että kyseessä ei ole pelkkä vaalikikkailu. Toivon että Kokoomus on tosissaan. Viimeaikaiset kannatusmittaukset kielivät siitä, että Kokoomus ja perussuomalaiset saattavat olla seuraavan valtuustokauden kaksi suurinta puoluetta Kotkassa. Jos näin tapahtuu, muistamme kokoomuslaisten vaaleja edeltävät puheet ja olemme valmiita yhteistyössä miettimään, ketä Kotkassa tarvitaan ja ketä ei.