Yksi Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen teemoista oli homoseksuaalisten turvapaikanhakijoiden käännyttäminen (ei kuitenkaan eheyttäminen) takaisin lähtömaihin, joissa heitä saattoi odottaa kuolemantuomio. Vaikka tiettyjä tuntomerkkejä toki onkin olemassa, ei homoseksuaalisuutta voi ”aukottomasti” todistaa. Osa voi tulla kaapista ulos Suomessa ihan vain siitä syystä, että saisi oleskeluluvan helpommin.

Tärkeämpää olisi ehkä kuitenkin miettiä, onko meidän välttämätöntä suosia sosiaalista maahanmuuttoa tietyiltä alueilta enää ollenkaan. Paitsi että eräät maahanmuuttajaryhmät heikentävät huoltosuhdettamme, elämällä lähinnä tulonsiirtojen varassa, ovat samoilta suunnilta tulleet henkilöt usein myös kärkipäässä erilaisissa väkivaltarikoksissa, kuten raiskauksissa.

Monet maahanmuuttajat pitävät omasta kulttuuristaan kiinni ja täällä syntyneet, nuoremmat sukupolvet, saattavat tarrautua vanhempiensa kulttuuriperintöön jopa isiään tiukemmin. Joissakin kulttuureissa homoseksuaalisuus on rikos ja synti, jonka palkkana on kuolema. Myös naisen asema on uhattuna. Tyttöjen kunniamurhat sekä avioliittoihin pakottaminen ovat yleistyneet kaikkialla Euroopassa, joihin on tullut maahanmuuttajia hyvin patriarkaalisista kulttuureista. Toivoisin, että presidentinvaalien toisella kierroksella nämä teemat nostettaisiin vahvasti esiin ja katsottaisiin, kumpi ehdokkaista on todellinen länsiarvojohtaja.

Todellisuudessa SDP on pahassa pulassa. Paavo ”pöö” Lipposen kampanja rämpii pienpuolueiden tasolla, puoluesihteeri Jungner haaveilee blogissaan minareetteja Suomen pelastajaksi ja valtionvarainministeri Urpilainen hyökkää omaa budjettiaan vastaan, tulemalla Perussuomalaisten verolinjoille. Vielä kuukausi sitten koko eduskunnan demarileiri äänesti toisin.

Edellisten kuntavaalien jälkeen on SDP täällä paikallistasolla vaikuttanut moniin asioihin. Ihmisten mielikuviin ovat jääneet muun muassa johtajien palkankorotukset, konserttitalon kauppaaminen velkaiselle kaupungille ja alituiset puheet koulujen lopettamisesta. Yksilönoikeuksia ja kaupungin palveluksesta irtisanottuja puolustaneita Perussuomalaisia vastaan on tehty rikosilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet kuulusteluja kummempaan. Poikittaista mailaa on käytetty kun vastustajaa on taklattu kohti demarilogolla varustettua kaukalon laitaa.

Lanki kirjoittaa, että vastuullista politiikkaa tehdään ”taustatiedot ja vaihtoehdot selvittäen”. Edelleen Lanki kritisoi poliitikkoja, jotka pyrkivät ”virheellisellä argumentoinnilla” huijaamaan äänestäjiä. Sirpa Paateron (sd.) mielipiteet Tobinin verosta ja Kim Soaresin (sd.) näkemykset Karhulan parkkipaikkatilanteesta ansaitsevat tässä kohtaa maininnan.

Espanja saattaa mestaruutensa vielä uusiakin.

Timo Soini kuuluu Suomessa pieneen uskonnolliseen vähemmistöön, eli katoliseen kirkkoon. Siksi hän kunnioittaa ihmisen elämää, eikä näin ollen hyväksy aborttia, tai kuolemantuomiota. Presidentti ei kuitenkaan Suomessa päätä sitä, onko abortti sallittu vai ei. Sen päättää eduskunta, eikä kansanedustaja Timo Soini ole käsittääkseni pyrkinyt muuttamaan aborttilainsäädäntöä koko sinä aikana, kun hän on eduskunnassa istunut.

Tietyt piirit ovat aina huolissaan siitä, mitä Suomesta ajatellaan ulkomailla. Tästä syystä pitää sitten välillä tehdä järjettömiäkin päätöksiä, kuten esimerkiksi kieltää jalkaväkimiinat, koska kehitysmaissa silpoutuu siviilejä. Samat tahot ovat nyt pähkäilleet aborttikielteisen Soinin vaikutusta Suomen maineeseen, kun hänestä tulee presidentti. Väitän että Soinin kanta ei herättäisi pahennusta juuri missään muualla, kuin korkeintaan Pohjoismaissa ja jossain Hollannissa.

Isossa osassa Euroopan maita on Soinin tapaan katolinen päämies. USA:ssa Soinin kanta menisi mukisematta läpi, eikä umpikatolisessa latinalaisessa Amerikassakaan kukaan sitä paheksuisi. Venäjällä abortista on muodostunut valitettavan yleinen ehkäisykeino. Soinin valtiovierailut siihen suuntaan tulevat toimimaan moraalisina kannanottoina. Näin myös Kiinan ja Intian kanssa, joissa abortteja tehdään silläkin perusteella, että äitinsä kohdussa syntymää turhaan odottava lapsukainen sattuukin olemaan tyttö.

Politiikan ja uskonnon sekoittaminen on vaarallista puuhaa. Erityisen tuomittavaa on uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvan presidenttiehdokkaan vakaumuksen nostaminen tikun nokkaan. Itse en perussuomalaisten kansanedustajana hyväksy tämän kaltaista vähemmistöjen kiusaamista.

Euron hajoaminen on vain ajan kysymys. Vaikeuksiin ajautuneet euromaat tulevat todennäköisesti eroamaan rahaliitosta. Samalla valuutan nimi pitäisi vaihtaa uskottavaksi. Ainoa oikea vaihtoehto on markka. Suomen, Saksan, Hollannin ja muutaman muun asiansa hoitaneen maan muodostama rahaliitto olisi taloutta vakauttava ja markkinoiden uskoa vahvistava toimenpide.

Tulevaisuudessa markka-alueeseen voitaisiin ottaa mukaan myös koko Balttia ja Pohjoismaat. Näin taattaisiin riittävän suuri sisämarkkina-alue, joka olisi kulttuurinsa suhteen tarvittavan yhtenäinen, eikä myöskään yhden jäsenmaan yksinvaltaa pääsisi muodostumaan. Tarvittaessa euromarkka toimisi pehmeänä laskuna omaan kansalliseen valuuttaan, jos esimerkiksi kävisi ilmi että Saksavetoinen markka olisi vientiteollisuudellemme liian vahva..

Kun Kotka ensi vuonna taas esittää muun muassa pienten koulujen lopettamista, on syytä muistaa todelliset syylliset. Suomen hallitus, jossa istuvat täsmälleen samat pukaripuolueet kuin Kotkankin johdossa, kaventavat kuntien rahoitusapua enemmän kuin koskaan aiemmin. Samaan aikaan kuitenkin euron pelastaminen nähdään niin tärkeänä, että Suomen maksuosuutta ja vastuita tullaan kasvattamaan kymmeniin miljardeihin euroihin. Menkööt Kirkonmaa, kunhan kreikkalaiset saavat rahaa panssarivaunuihinsa.

Elämme vaarallisia aikoja, sillä kyseessä on Suomen tulevaisuus. Euroopan kriisimaiden rahoittaminen tulisi vastaisuudessa tapahtua vain ja ainoastaan kansainvälisen valuuttarahaston kautta. Suomikin on siinä mukana, joten ei voisi väittää että lipeäisimme vastuusta. Tätä kauttahan Suomi itsekin sai apua noin 20 vuotta sitten. Samalla kriisimaiden velkoja tulisi rajusti leikata ja selvitettävä perinpohjaisesti maamme rahapoliittiset vaihtoehdot, mukaan lukien mahdollinen palaaminen markkaan.

Pahimpia virheitä tässä tilanteessa ovat Euroopan rahoitusvakausvälineen ”vivuttaminen” ja niin kutsutut europondit. Erityisesti Kokoomuksen myötäilemä vivuttaminen on kamalan vaarallista, sillä se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa Suomen valtion velan kaksinkertaistumista, jos esimerkiksi Espanjaa tai Italiaa jouduttaisiin tällä tavoin tukemaan. Myöskään paljon puhuttuja europondeja ei tule hyväksyä, sillä ne nostaisivat Suomen valtionvelan korkoa huomattavasti nykyisestä. Sitä paitsi ainoa oikea Bond, James Bond, tulee Britanniasta ja hän maksaa punnilla.

Euroopan epädemokraattisesti valittu komissio ajaa ratkaisuksi yhteistä finanssipolitiikkaa, joka toteutuessaan tarkoittaisi Euroopan Liittotasavaltaa. Itsenäisyyden kannattaja ei sellaista voi hyväksyä. Todennäköisin vaihtoehto lyhyellä tähtäimellä tulee kuitenkin olemaan ratkaisun yrittäminen Euroopan keskuspankin kautta. Se hoidettaisiin joko suoraan maksuina EKP:lle, tai sitten kiihtyvän inflaation muodossa, jolloin kansa kustantaa viulut. Ainoa positiivinen seikka tässä saattaisi olla se, että koituvan hyperinflaation seurauksena koko euro mitä todennäköisimmin kaatuisi.

Hyviä vaihtoehtoja ei ole. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, onnistummeko minimoimaan suomalaisille koituvat vahingot. Valitettavaa on se, että päähallituspuolue Kokoomus on ankkuroinut itsensä euroon, eikä kasvojen menettämisen pelossa kehtaa myöntää virheitään. Tämä nähtiin jo viime kevään hallitusneuvotteluissa, joissa perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitusyhteistyö katkesi vain ja ainoastaan erimielisyyteen eurokriisin hoidosta. Sen jääräpäisyyden hintaa tulemme me suomalaiset lähivuosina kaikki maksamaan.

Jytkyn jälkeen Hakkarainen imitoi imaamia. Absolutisti sammui pöytään ja heitettiin ulos kapakasta. Kirkkohopeatkin vietiin. Norjassa tullut jytky oli ikävämpi ja sekin oli joidenkin mielestä juuri sen alkujytkyn syytä ja jälkijäristys. Monikulttuurisuus oli jytkynkin jälkeen hanurista ja Jungner vaati eroa hallantavaliokunnan johdosta. Jytkyn johdosta ilmapiiri muuttui ahdistavaksi ja ulkomaalaisia bussikuskeja pahoinpideltiin. Tutkimukset osoittivat rasististen rikosten vähentyneen, mutta tutkijoiden itsensä mielestä se ei pitänyt paikkaansa, koska jytkyn tähden uhrit eivät enää uskaltaneet tehdä rikosilmoituksia.

Kreikassa on käynyt juuri siten, kuten Timo Soini jo ennen jytkyä ennusti. Kansalaiset ovat nousseet kadulle, eikä heitä saada kuriin millään. Myös toinen presidenttiehdokas, demareiden Paavo Lipponen, on ilmoittanut olevansa junttien puolella.

Jytkyn jälkeen tuli myös kopsu. Tulivat Hirvisaaren hyeenat ja Niikon homot. Tulivat kuolemantuomiot ja kyläjuhlilla strippaava kansanedustaja. Tulipa vielä eräs vitsejä laukova ja kansallissosialistiksi epäilty eduskunta-avustaja. On erotuttu, erotettu ja erottu. Kun Niinistön Jussi poisti varmistimen, unohtui baskeri ja hauveli. Lesbopresidentistä puhunut sai viimeinkin levätä rauhassa.

Joku saattaisi huolestua, että meneekö tässä nyt maine aivan tyystin ja tykkänään. Hiipuuko kannatus, haihtuuko jytky? Ei ole hiipunut, eikä ole haihtunut minnekään. Ihan jokainen kannatusmittaus joka on tehty huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen, on näyttänyt suurempaa kannatusta kuin silloin. Vaalien jälkeen olemme nousseet demareiden ohi ja yli kahdenkymmenen prosentin puolueeksi. Minä en jaksa ollenkaan huolestua siitä, jos joku kirjoittaa meistä negatiiviseen sävyyn. Suomalainen kun on nimittäin sellainen, että se asettuu kiusatun puolelle ja diggailee Turhapuroa.

Kymen Sanomat ei kuitenkaan kertonut perustelujani, eli sitä missä tilanteessa kuolemanrangaistuksen hyväksyisin. Kerroin rauhanajan olosuhteissa ainoan hyväksytyn syyn olevan lapseen kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ja sitä seuraavan murhan, josta on sataprosenttinen näyttö. Pyysin tästä oikaisua, mutta sitä ei ole kuulunut. Sen sijaan on seurannut Markku Espon päivittelyä pääkirjoituksessa, rikosoikeuden professori Matti Tolvasen ihmettelyä, sekä Jukka Poikolaisen suoranaista valehtelua tiistaina 25.10 julkaistussa lehdessä.

Poikolainen väittää törkeästi ja totuuden vastaisesti, että sallisin kuolemantuomion Breivikin tapauksen kaltaisissa rikoksissa ihmisyyttä vastaan. Näin en ole sanonut, eikä edes Kymen Sanomat ole väittänyt minun näin sanoneen. Eläköön Breivik ja istukoon elinkautisen.

Kunnallisvaaliohjelmassaan vuonna 2008, perussuomalaiset linjasi, että yhtään alakoulua ei Kotkasta lopetettaisi. Saimme oman edustajan (miä ite) käynnissä olleeseen päiväkoti- ja kouluverkkoselvitykseen ja onnistuimme pelastamaan Jäppilän ja Tiutisen koulut ainakin vuoteen 2014 saakka. Voimakasta tulitukea antoi Vasemmistoliitto ja erityisesti Semi Lommi. Nyt tämän selvityksen tulosta ollaan yllättäen repimässä rikki.

Kouluja on Kotkasta lopetettu aiemminkin. Tai tarkalleen ottaen niitä on lopetettu Kotkaan pakkoliitetyn Kymin alueelta. Yhtenä esimerkkinä mainitsen oman opinahjoni Pernoon koulun, jonka lahtaaminen vajaat kymmenen vuotta sitten oli yksi korsi siinä kuormassa, joka pisti miettimään politiikkaan lähtemistä. Toivottavasti pyhtääläiset tajuavat tästä vinkistä nyt sen, kuinka fiksua heidän olisi Kotkaan liittyä.

Syntyvyys on nousussa. Lähes koko 2000-luvun on Suomessa syntynyt lapsia aina vuosi vuodelta enemmän ja tästä vuodesta on ilmeisesti taas tulossa uusi vuosituhannen ennätys. Koulujen lopettaminen olisi tässäkin valossa järjetön päätös. Mieluummin voisimme investoida jo suunniteltuun siltaan Laajakosken puolelta Jäppilään, jolloin mahdollisesta tilanahtaudesta kärsivän Korkeakosken koulun oppilaista osa voisi siirtyä Jäppilän kouluun.

Pienissä kouluissa oppimistulokset ovat joiltain osin huomattavasti isoja kouluja parempia. Kyläkoulujen oppilaat myös pärjäävät myöhemmässä elämässään verraten hyvin. Pernoon koulun entisistä oppilaista on peräti kaksi noussut kansanedustajaksi, vaikka toinen heistä olikin kovakalloinen ja tyhmä lapsi. Se on kova saavutus koululta, jossa ei enimmillään koskaan tainnut yli neljääkymmentä oppilasta yhdellä kertaa olla. Pientä oppilasmäärää voitaisiin tarpeen vaatiessa paikata sillä, että suurista kaupunkikouluista tuotaisiin oppimisvaikeuksista kärsiviä häiriköitä maalle rauhoittumaan. Kustannukset jäisivät pienemmiksi, kuin siinä tapauksessa, että kaikki maalaisoppilaat kuljetetaan keskustan kouluihin.

Kokoomuksen ja demarien johtama Suomen hallitus on ajanut kunnat ahtaalle. Kuntien tuet putoavat yli 600 miljoonaa euroa ja se johtaa pakkoliitoksiin, valojen sammumisiin ja koulujen lopettamisiin. Kreikalle riittää rahaa miljarditolkulla ja samaan aikaan kuntapäättäjät pakotetaan kipeisiin päätöksiin, jotka Kotkan tapauksessa näyttävät kohdistuvan pieniin koululaisiin. Mitä pahaa he ovat demareille tehneet?

Hallituksen leikkauslistalla olevat jalkaväkimiinat kuuluvat oleellisena osana sissitoimintaan, joka on siis rintamalinjojen sivustoissa tapahtuvaa vihollisen huoltokuljetusten häirintää. Suomen puolustus nojaa hyvin pitkälti tähän ja suunnitelmat niin kutsutun Ottawan sopimuksen ratifioinnista kieltäisivät miina-aseen käytön Suomelta. Perusteena miinojen kieltämiseksi Suomesta on pidetty sitä, kuinka kehitysmaissa lapsia astuu miinoihin.

Armeija-aikanani oli Suomessa vallassa Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus. Sen ulkoasiainministerinä toimi nykyinen presidenttimme Tarja Halonen. Meitä kouluttanut yliluutnantti kehotti seuraamaan uutisia, että nyt tuon ministerin toimesta valmistellaan jalkaväkimiinojen täyskieltoa. Tätä silmälläpitäen meitä opetettiin valmistamaan korvaavia miinoitteita muun muassa rautanauloja, polkupyörän ketjuja, sekä lannoitteita käyttäen.

Suomen ei tule liittyä tähän Ottawan osapuolen sopimukseen. Miina on tehokas ja halpa puolustusase ja korvaavat järjestelmät tulevat paljon kalliimmiksi, eivätkä edes ole yhtä tehokkaita. Yksikään kehitysmaassa oleva lapsi ei silpoudu tai jää silpoutumatta sen ansiosta olemmeko me tässä sopimuksessa mukana, vai emmekö ole. Taleban liike ei tietääkseni ole miinakieltoa ratifioimassa.

Se että poliittisen kentän vasemmalla laidalla hurrataan tämmöiselle isänmaan kannalta epäedulliselle Ottawan osapuolen sopimukselle, ei ole yllätys. Sen sijaan se, että pääministeripuolue Kokoomus on vaihtamassa mielipidettään, on surullista. Joskus aikoinani itsekin silloin tällöin Kokoomusta äänestäneenä tiedän, miksi ihmiset äänestävät Kokoomusta. Kokoomuksen kuvitellaan olevan isänmaallinen ja maanpuolustukseen positiivisesti suhtautuva puolue. Ottawan sopimuksen hyväksyminen on eduskunnassa nyt valiokuntakierroksella. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan Kokoomuksen mieli lopulta kääntyy.

Neuvostoliiton puutteet ja ongelmat tiedettiin Suomessa, mutta niitä ei saanut ääneen sanoa. Virallinen oppi puhui idän ihmevaltiosta, jonka kanssa nöyristelevät poliitikkomme pitivät yllä luottamuksellisia ja ystävällismielisiä suhteita. Muuta mieltä oleminen oli sen ajan vihapuhetta. Kuitenkaan, esimerkiksi Ruotsin kanssa ei näitä luottamuksellisia ja ystävällismielisiä suhteita tarvinnut samalla tavoin ylläpitää. Ne pysyivät olemassa ihan itsestään, kuin matot lattialla konsaan.

Puutteistaan huolimatta Neuvostoliitto oli vielä 80 luvun lopulla maamme tärkein kauppakumppani. Taloutemme ja hyvinvointimme perustui suureksi osaksi siihen, kuinka paljon itänaapurista tilattiin jäänmurtajia, tai hotelleja. Kokonaisia kaupunkeja pystytettiin pitkälti suomalaisvoimin (Kostamus). Kun Neuvostoliitto hajosi, tuli Suomeen lama ja massatyöttömyys.

20 vuotta sitten Suomi oli siis huomattavasti enemmän riippuvainen sortuvasta Neuvostoliitosta, kuin mitä se nyt on Välimeren ympäristössä sijaitsevista euromaista. Silti kukaan vastuullinen poliitikko ei ehdottanut, että työpaikkojemme turvaamiseksi meidän tulisi nyt lainata rahaa NKP:lle. Kaikkein vähiten tätä mieltä taisi olla vuoden 1991 alun pääministeripuolue, äskettäin edesmenneen Harri Holkerin johtama Kokoomus.

Euroopan rahaliitto tulee Neuvostoliiton lailla sortumaan omaan mahdottomuuteensa. Ainoa, mikä sen enää voi pelastaa, on yhteistä talouspolitiikkaa ajavien kapitalistien hinkuma liitovaltiomalli. Tämä olisi lopullinen isku Suomen itsenäisyydelle. Kestävämpi ratkaisu voisi olla Itämeren alueen valtioiden yhteinen sisämarkkina-alue. Se toisi mukanaan kaikki nykyisenkin yhteisvaluutan edut, ilman haittapuolia. Nykyinen tie johtaa meidät taantumaan ja tuo vastattavaksemme valtavat velat. Riittävien takuuksien saamiseen en jaksa uskoa.