Buurien joutsenlaulu.

 

Jalkapallon arvokisoissa on minulla aina ollut kaksi suosikkia ylitse muiden. Vuodesta 1986 olen kannattanut Argentiinaa ja vuodesta 1988 lähtien Hollantia. Jalkapalloa seuraavat lukijat tajuavat ilman eri selityksiä, miksi tuolloin niukasti toisella kymmenellä ollut pikku Juho juuri noista joukkueista innostui.

Verraten epäsuomalaisesti kannatan myös Ruotsia, aina milloin Ruotsi vain kisoihin mukaan pääsee. Silloin haaveilen, että olisimmepa vielä yhtä ja samaa kuningaskuntaa. Ruotsin maajoukkue Litmasella ja Hyypiällä vahvistettuna olisi ollut kova tekijä 10 -15 vuotta sitten. Kruunulla ei myöskään tarvitsisi Kreikan pelivelkoja maksella.

Suosikeistani ainoastaan Hollanti on raivannut tiensä neljän parhaan joukkoon nyt meneillään olevissa jalkapallon MM-kisoissa. Hollanti pelaa Etelä-Afrikassa melkeinpä kotikentällään. Siinä missä Bafana-Havanan (vai mikä se Etelä-Afrikan maajoukkueen lempinimi nyt olikaan?) kannattajat siirtyivät itselleen tappiollisten alkuerien jälkeen puhaltamaan vuvuzulujaan kaikkien afrikkalaisjoukkueiden tueksi, ovat voortrekkereiden ja muiden buurien jälkeläiset pukeutuneet alusta asti Oranjen Vapaavaltion väreihin.

Tänään Hollanti kohtaa Uruguayn. Ennusteeni on, että tulppaanit kukkivat ja puukengät kopisevat. Toisessa välieräparissa Saksa jyrännee Espanjan yhtä vakuuttavasti kuin Argentiinan ja Englannin jo aiemmin.

Loppuottelussa kohtaavat laskelmieni mukaan siis Saksa ja Hollanti. Uskon että Saksa on vahvempi, mutta sydämeni pohjasta toivon, että Hollanti voittaisi. En ainoastaan siksi, että se on oma suosikkijoukkueeni, enkä myöskään siksi, että Saksa sota-aikana tukisti Hollantia kuin Stalin Suomea ikään. Toivon Hollannin voittoa osittain siksi, että se olisi maailmanmestarina Saksasta poiketen täysin uusi joukkue. Sillä on ainoastaan kaksi hopeamitalia 1970 luvulta, jolloin Johan Cryuijff toi totalitarismin jalkapalloiluun.

Oikein erityisesti toivon Hollannille voittoa kuitenkin siitä syystä, että näin edes pieni osa afrikkalaisista saisi tuntea ylpeyttä omista juuristaan ja siitä mitä on. Buureilla on pitkä ja värikäs historia. Tänään he ovat pieni ja monesta syyllistetty vähemmistö vuosisatoja asuttamassaan ja rakentamassaan Etelä-Afrikassa. Afrikka on murheiden manner, eikä kaukana tule olemaan aika, jolloin buurit joutunevat jättämään isiensä maan ja paeta ihonväriin pohjautuvaa rasismia Eurooppaan. Olkoon Hollannin maailmanmestaruus heidän joutsenlaulunsa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: