Rasismista ja väkivallasta

Tämä kesä on tuntunut poikkeuksellisen väkivaltaiselta. Seksuaalivähemmistöjä vastaan tehty kaasuisku ja muutama päivä tämän jälkeen paljastunut SETA: n päämajan (Seta Tuomon tupa?) töhriminen herättivät keskustelun äärioikeiston noususta ja tekijöiden natsiyhteyksistä.

Vasemmistolaisetkin pitävät aina välillä omia mielenilmauksiaan. Niiden yhteydessä töhritään seiniä, hajotetaan liikkeiden ikkunoita, estetään elinkeinon harjoittamista ja poltetaan makasiineja. Che Guevaran kuva paidassa, tai sirppi ja vasara symboleina eivät kuitenkaan herätä mediassa samanlaista kauhua, kuin natsitunnukset. Eivät, vaikka kommunismi johdannaisineen lienee jo maailman historiassa uskontojakin suurempi tappajaideologia.

Myös somalit ja Irakin kurdit ovat kuluneena suvena ottaneet yhteen. Tunnetuin tapaus sattui Linnanmäellä, mutta vastaavia kahinoita on kesän mittaan käyty monissa vastaanottokeskuksissa ympäri Suomen. Samoin suomalaiset ovat syyllistyneet väkivaltaan maahanmuuttajia kohtaan. Näissä yhteyksissä muistetaan aina mainita rasismi.

Jos somalit hyökkäävät irakilaisten kimppuun, ei milloinkaan puhuta rasismista, eikä mietitä onko heillä mahdollisesti yhteyksiä johonkin islamistiseen klaaniin. Miksi ei puhuta ja miksi ei mietitä? Väitän rohkeasti että useat maahanmuuttajaryhmät ovat paljon rasistisempia, kuin keskivertosuomalaiset. Turkkilainen ei tykkää kurdista, eikä albaani serbistä. Afrikan kansat ovat toisiaan kohtaan huomattavan rasistisia ja arabit kokevat itsensä muita paremmiksi. Venäläiset eivät tykkää kenestäkään, eikä kukaan tykkää venäläisistä.

Maahanmuuttajien työttömyyttäkin selitetään suomalaisten kielteisillä asenteilla maahanmuuttajia kohtaan. Menkääpä kiinalaiseen ravintolaan ja laskekaa kuinka monta suomalaista siellä on töissä? Puhumattakaan etnisistä pitserioista, jotka käyvät jopa reviiritaisteluja keskenään siitä, millä alueella kaupunkia saavat kurdit myydä kebabia ja millä puolen turkkilaiset. Etelä-Kymenlaaksossa toimiviin venäläisiin huolintafirmoihin on melko turha pyrkiä töihin, jos ei itse ole venäläinen.

Olen työskennellyt pitkään vastaanottokeskuksissa. Virallinen oppi kuuluu siten, että ihmisille pitäisi kertoa kuinka monikulttuurisuus on tulevaisuutta ja välttämätöntä. Meidän tulisi oppia hyväksymään eri kulttuureista tulevat ihmiset työtovereinamme ja naapureina. Kuitenkin, käytännön työssään nämä samat ihmiset miettivät, että eihän kongolaista ja irakilaista turvapaikanhakijaa nyt voi samaan huoneeseen asuttaa, sillä sotahan siitä syttyy.

Heinäkuun alussa sattui Porvoossa traaginen ampumavälikohtaus. Romanivähemmistöön kuulunut, juuri vankilasta vapautunut mies surmasi kolme kantaväestöä edustanutta fiftaria nakkikioskin jonoon. Tapausta ei tietenkään uutisoitu rasistisena tekona. Mietitäänpä asiaa toisinpäin. Jos joku jenkkiautoja harrastanut rockabillyjätkä olisikin ampunut kolme mustalaista samalla tavalla, olisi heti alettu puhua diinariporukoihin pesiytyneestä rasismista. Varmasti löydettäisiin se  etelävaltioiden lippu tekijän asunnon seinältä.  Entä olisiko tämä surmatyön tehnyt romani murhannut kolmea sattumalta paikalle tullutta oman klaaninsa edustajaa, vaikka ei näitä olisi edes tuntenutkaan? Valkoiset surmasi, eli oliko rasismia?

Väkivalta on väärin, sillä se lopettaa vittuilun. Vittuilu on oikein ja aion jatkaa aloittamallani tiellä. Voi olla että tulee vielä nekkuun.

Jatkoa adoptio- ja avio-oikeuteen.

 

Tarkoitukseni oli jo siirtyä uusiin aiheisiin, mutta epäonnistuin. Viimeviikkoinen kirjoitukseni homojen avioliitto- ja adoptio-oikeudesta poiki todella paljon palautetta. Kiitos siitä! Valitettavasti olen ilmeisesti onnistunut tuhrimaan muutaman tänne blogiini annetun postauksen bittiavaruuteen. Olen hieman tunari vielä tuossa moderoinnissa. Kiitokset myös sähköpostitse, puhelimitse ja facebookissa saamastani palautteesta. Opin siitä paljon ja kantani muutaman asian suhteen tarkentui.

Avioliitto on ihmisen keksimä instituutio. Perinteisesti se on ollut miehen ja naisen välinen liitto. Minun puolestani se saa näin myös jatkua, olipa sitten jonkun mielestä kenties epätasa-arvoista tai ei. Minua ei myöskään haittaa joidenkin ravintoloiden tapa päästää naisasiakkaita sisään ilman pääsymaksua.  Se että kaksi miestä, tai naista, seurustelevat keskenään ja asuvat yhdessä, ei häiritse minua lainkaan. En missään muotoa pelkää tai vihaa sellaista. Asukoot keskenään, rekisteröikööt suhteensa ja perikööt toisensa. Ei haittaa eikä häiritse. Tarvitaanko siihen oikeutta avioliittoon, on jo toinen kysymys.

Rakennan maailmankuvani pitkälti keskiarvojen ja todennäköisyyksien mukaan. En poikkeuksien. Miehenä ja isänä kanttini kestää sanoa, että nainen on keskimäärin parempi vanhempi kuin mies. Siinä missä nainen keskittyy lapseensa, valitsee mies työn, politiikan, urheilun, auton rassaamisen, bänditouhut, tai kaljan juomisen. Nainen voi myös tulla raskaaksi ja synnyttää lapsen, vaikka asuisikin toisen naisen kanssa. Homomiehellä sen sijaan ei naisen kanssa oikein tööttää. Minulla ei olisi suuria vaikeuksia hyväksyä adoptio-oikeutta kahdelle naiselle.

Tunnen ja tiedän homomiehiä. En muista heistä kenenkään koskaan haaveilleen lapsesta. Myöskään heidän elintapansa eivät kaikilta osin tue ajatusta vastuullisesta vanhemmuudesta. Paljon enemmän tunnen toki vastuuttomia ja holtittomia heteromiehiä, jotka tästä vastuuttomuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) ovat tulleet isiksi. Miksi heteroseksuaalien biologista vanhemmuutta ei kyseenalaisteta, miettii moni. Tässä on hyvin pitkälti sama tilanne, kuin maahanmuuttokeskustelussa. Henkilö A haluaa lopettaa maahanmuuton, koska se lisää sekä rikollisuutta, että yhteiskunnan varoilla loisimista. Henkilö B vasta-argumentoi väittämällä, että kyllähän osa suomalaisistakin on rikollisia ja tukien varassa eläviä. Argumentti on kestämätön. Pitäisikö veneen antaa vuotaa vielä lisää, jos siellä jo ennestäänkin on vettä pohjalla?

Pitäisikö siis iso osa meistä miehistä nyt pakkosterilisoida vastuuttoman käytöksemme ja isäksi soveltumattomuutemme tähden? Kyllä varmaan, mutta sitä saa joku muu kuin minä lähteä ajamaan. Pitäisikö vanhemmuuteen kykenemättömiltä äideiltä ottaa lapsi huostaan aina, jos hän ei täyttäisi vieraankaan lapsen adoptoimiseen edellytettäviä kriteereitä? Meillä on yhteiskunnassa paljon mätää, mitä ei vaan saa kitkettyä, mutta ei sillä voi perustella lisää onnettomuuksia.

Antarktikselta on erään palautteen antajan mukaan löydetty kaksi pingviiniurosta, jotka ovat ottaneet hylätyn munan haudottavakseen. Hyväksytään siis homomiesten adoptio-oikeus Etelänapamantereella sadan vuoden, eli neljän sukupolven koeajaksi. Sitten verrataan kokemuksia ja päätetään voiko käytännön ulottaa myös muihin maanosiin. Hölvätköön siellä pingviinien kanssa muniaan.

Uskon että homot tulevat saamaan sekä avioliitto- että adoptio-oikeuden. Mitä seuraavaksi? On uskonnollisia yhteisöjä, joissa moniavioisuus on tavallinen ilmiö. Samoin on erilaisia hippikommuuneja, joissa asuu useita miehiä ja naisia ja joissa parinvaihtokin saattaa olla verraten liberaalia. Aikaisempi kirjoitukseni poiki paljon hyviä perusteita homoadoption ja –avioliiton puolesta. Niillä kaikilla pystyisi yhtä hyvin perustelemaan myös esimerkiksi yhden miehen ja kahden naisen oikeutta mennä naimisiin ja toimia virallisena huoltajana kaikille tästä kombinaatiosta sikiäville jälkeläisille. Miksi lapsella tulisi olla vain kaksi virallista huoltajaa, kun huolehtiva kommuuni voisi tarjota niin paljon enemmän turvaa ja rakkautta? Olemmeko ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä, jos emme hyväksy muslimien ja mormonien vaatimusta polygamiasta?