Kotkan Perussuomalaisten grand old man Arto Hirvonen soitteli minulle menneellä viikolla. Toimittaja Markku Heikkinen Ylen ykköseltä oli lähestynyt Artoa sähköpostitse ja pyytänyt radioon keskustelemaan kansallisvaltion luonteesta, historiasta ja tulevaisuudesta, yhdessä muutaman historian tutkijan kanssa.
Valitettavasti nuohoojamestari Hirvonen on käytännöllisesti katsoen aina töissä. Siksipä Arto kysäisi, josko minä kesälomalaisena voisin tuurata häntä. En siis nuohoojana, vaan radiopersoonana. No minäpä suostuin ja huomenna (24.8) aamulla kello 9.05 istun Pasilan radiotalon studioon keskustelemaan muutaman rohvessoorin kanssa kansallisvaltion tilasta.
Yksi kuluneen viikon ykköspuheenaiheita oli Newsweekin julkistama listaus, jossa Suomi oli luokiteltu maailman parhaaksi valtioksi niukasti Sveitsin edelle. Listan kärkisijoja hallitsevista maista löytyi paljon yhtäläisyyksiä. Oli panostettu koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Korruptio oli vähäistä ja tuomiovalta erotettu lainsäädäntö ja –toimeenpanovallasta. Monet listan kärkipään valtioista pohjautuivat myös kansallisvaltion nationalistisen idean pohjalle. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Sveitsissä puhutaan neljää kieltä.
Monikulttuurisia valtioita ei kärkipaikoilla näkynyt. Monikulttuurisia valtioita löytyy paljon esimerkiksi Aasiasta ja latinalaisesta Amerikasta. Erityisen paljon monikulttuurisia maita on Afrikassa. Siellä valtioiden rajat on vedetty entisten siirtomaitten mukaan, eikä kansojen ja kielialueiden historiallisia rajoja ole kunnioitettu. Seurauksena on ollut kymmenien kielien ja kansojen muodostamia valtioita, joissa aina yksi porukka on pyrkinyt alistamaan muut valtansa alle.
Euroopan maat pohjautuvat suureksi osaksi kansallisvaltioideologian pohjalle, vaikka monikulttuurisuus nyt kovasti muodissa tuntuukin olevan. Vielä 20 vuotta sitten Euroopassa oli monikulttuurisia valtioita. Esimerkkeinä mainittakoon Neuvostoliitto ja Jugoslavia, jotka muodostuivat useista eri kansoista. Meininki ei paljon poikennut hutujen ja tutsien sohimisesta. Neuvostoliitossa venäläiset olivat herrakansaa, Jugoslaviassa serbit. Seuraukset tiedetään.
Monikulttuurisia maita alkaa jälleen muodostua pitkin Eurooppaa. Maahanmuuton seurauksena Ranska, Hollanti, Britannia ja jopa Ruotsi alkavat paikka paikoin muistuttaa esikuviaan Afrikassa. Aivan viime vuosina on maahanmuuttoa alettu rajoittamaan ja samalla maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat, isänmaallishenkiset puolueet ovat kasvattaneet suosiotaan. Päällepäsmärinä sohii todellinen monikulttuurin pääpiru, eli Euroopan Unioni.
Pääsääntöisesti kaikki hyvinvoinnin mittarit ovat kansallisvaltioissa monikulttuurisia maita paremmat. Lukutaito, eliniän odote, tartuntatautien levinneisyys, mielipiteen ilmaisuvapaus, seksuaalivähemmistöjen oikeudet, lapsikuolleisuus.. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada ovat käsittääkseni ainoat monikulttuurisista aineksista onnistuneesti koostuvat valtiot. Niissä kuitenkin kaikissa on muodostunut yksi uusi ja yhtenäinen kansakunta, eivätkä eri puolilta maailmaa muuttaneet kansallisuudet ole jääneet ylläpitämään omaa kulttuuriaan, vaan sulauttaneet sen osaksi yhteistä kokonaisuutta.
Jos sinulla ei huomenna muuta tekemistä aamulla ole, avaa radio Ylen ykköseltä.