Olenko hampaaton?

Ennen tätä päivää olin viimeksi istunut hammaslääkärin tuolissa suorittaessani asepalvelusta vuonna 1995. Eilen kuitenkin tunsin jomotusta sekä oikeassa korvassani, että myös saman puolen alaleuassa. Yön aikana kipu yltyi ja aamulla oli aivan pakko soittaa Kymijoen työterveyteen. Korva oli täysin kunnossa ja niinpä sain määräyksen ottaa yhteyttä hammashoitolaan.

Viimeksi olin siis ollut tarkistuttamassa purukalustoani Vekaranjärven varuskuntasairaalassa ja sitä ennen joskus kouluvuosina Vesivallin hammashoitolassa. Vanhasta muistista marssin siihen Karhulan torin laidalle, josta minut ystävällisesti neuvottiin Karhulan sairaalan suuntaan. Vesivallin hammashoitola oli kuulemma siirtynyt sinne vuonna 2007. Olisi kai pitänyt muistaa ja tietää, kun työni kautta olen tulkkejakin sinne opastanut.

Kun viimein löysin oikean paikan, minua neuvottiin, että ei tänne noin vain marssita sisään, vaan ensin pitää puhelimitse varata aika. Kaivoin kännykän esille ja kysyin numeroa. Kaikeksi onneksi juuri siltä kellonlyömältä oli asiakas jättänyt vastaanotolle saapumatta, niin säästin sitten puhelinkuluissa ja pääsin hänen paikalleen. (Myöhemmin minulle selvisi, että eräs tulkkini oli käynyt samassa paikassa aivan turhaan, koska tulkattava henkilö ei ollut paikalle saapunut. Tulkit saavat näistäkin tilanteista palkan, vaikka ei tulkattava paikalle saapuisikaan ja näitä tilanteita on muuten paljon.)

Kun ilmoitin tietoni, minulle huomautettiin, että Karhula ei olisikaan oikea paikka, vaan minun pitäisi mennä Länsi-Kotkan hammashoitolaan. Samalla kuitenkin luvattiin, että menkööt nyt tämän kerran ja käskettiin istua tuolille. Tokaisin siihen, että eikö se nyt ole aivan sama mihin hammashoitolaan menen, jos kerran parin vuoden päästä joka tapauksessa nämä kaikki kaupungin terveys- ja sosiaalipalvelut yhdistetään sinne suunnitteilla olevaan hyvinvointipuistoon. Enää ei olisi alueellista jakoa kotipaikan mukaan.

Huumorimielellä heittämäni piikki johti luentoon. Sain kuulla pitkät perustelut siitä, kuinka hyviä ja viimeisen päälle toimivia tiloja ovat sekä Karhula, että Länsi-Kotka ja kuinka kukaan hoitajista ei pidä yhdistymisasiaa mielekkäänä ja kuinka vanhusten kulkeminen vaikeutuu ja kuinka yhtään ei helpommin saada lääkäriä paikalle ja edelleen, kuinka tässä kaupungissa etenkin poliitikot tuhlaavat rahaa järjettömyyksiin ja kuinka taannoinen kouluverkkoselvityskin oli täysi susi. Samalla toinen hoitajista teroitteli viiloja, jotka kohta tungettaisiin suuhuni.

Lupasin, että sitten myöhemmin kun Kotkan kaupunginvaltuusto käsittelee tätä suunnitteilla olevaa hyvinvointipuistoa, tulen puolustamaan niin Karhulan, kuin Karhuvuorenkin päätä. Tulen puolustamaan sekä työssäkäyviä terveysalan ammattilaisia, että myös heidän palvelujaan käyttäviä kuntalaisia. Tämän sanottuani rohkenin istua tuolille ja kohta olikin tuskaa aiheuttanut viisaudenhammas vankalla ammattitaidolla nykäisty  pois kiusaamasta.

Ps. Viisaus lisääntyi, enkä edelleenkään ole hampaaton.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: