Sikana Soinin säkissä

Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla muuan helsinkiläinen ehdokas nimeltä Jussi Halla-aho ilmoitti nettisivuillaan, että jos hän asuisi Kymen vaalipiirissä, äänestäisi hän kotkalaista Juho Eerolaa Arkadianmäelle. Samassa yhteydessä hän suositteli muutamia muitakin eri puolilla Suomea asuvia ehdokkaita.

Elettiin muistaakseni tammikuuta 2007, kun puolueemme puheenjohtaja Timo Soini kiersi Kymenlaaksoa. Minä ja joukko muita ehdokkaita hännystelimme mukana. Tuntui hienolta lukea seuraavana päivänä Soinin plokia, kun hän kehotti pistämään seurantaan ”ahkeran roudarin”, nimeltä Juho Eerola.

Täysin pyytämättä, mutta ei kuitenkaan ehkä yllättäen, päädyin jälleen Jussi Halla-ahon listalle. Jussi Halla-ahon mielestä kannattaa Kymen vaalipiirissä äänestää minua, jos on vähänkään samaa mieltä asioista kuin Halla-aho. Halla-ahon listalla on itseni lisäksi kymmenen muutakin eri puolelta Suomea olevaa nimeä. Nyt asiasta on kuitenkin noussut aivan eri luokan kohu, kuin viime kerralla. Jussi Halla-aho on tänä päivänä The Halla-aho, eikä ihan kuka tahansa helsinkiläinen tietokonetta hakkaava nörtti.

SDP:n puoluesihteeri Mikael Jugent nimesi Uutispäivä Demarille antamassaan haastattelussa Halla-ahon tuoreen listan tulevien eduskuntavaalien mielenkiintoisimmaksi asiaksi. Eli siis kiinnostavammaksi, kuin mitä demareiden omat ohjelmat ja tavoitteet ovat. Listalla olevia henkilöitä hän nimitti Soinin mukana eduskuntaan nouseviksi sioiksi säkissä, eikä käyttäytymistämme kansanedustajina kuulemma pysty kukaan arvioimaan.

Olen ollut Kotkan kaupungin valtuutettuna ja Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajana kohta kaksi vuotta. Samassa valtuustossa istuu äänimäärällään minut niukasti kuntavaaleissa päihittänyt kansanedustaja Sirpa Paatero (sd.). Puoluesihteeri Jugent olisi aivan hyvin voinut kysyä Paaterolta, että miten minä valtuustossa käyttäydyn. Mahdollisena kansanedustajana tuskin tulisin kovin paljon tapojani muuttamaan.

Useat lehdet ovat Jugentin lausunnon jälkeen esitelleet Halla-ahon listaa sivuillaan. Hyvä että lista on julkistettu. Vaalirahat ovat tänä päivänä tiukassa, eikä nimi Iltalehdessä ole pahasta. Toivottavasti seuraavaksi julkaistaan myös Tiitisen lista. Muutamat lehdet ovat spekuloineet, kuinka nuivat halla-aholaiset eduskuntaan päästyään hajottavat Perussuomalaiset kahteen osaan. Tämä ei pidä paikkaansa.

Itselläni ei ole minkäänlaisia aikomuksia loikata yhtään minnekään, eikä muutenkaan toimia puolueen etujen vastaisesti. Kokemukseni mukaan Perussuomalaiset on äärimmäisen yhtenäinen puolue, jossa, tästä huolimatta, seinät ovat kaukana toisistaan ja katto korkealla. Painotuseroja kyllä löytyy, kuten muistakin puolueista. Itse koen, että halla-aholaisiksi sioiksi nimetyt ehdokkaat näkevät maahanmuuttoon liittyvät aiheet keskimääräistä tärkeämpinä kysymyksinä tulevissa vaaleissa ja yhteiskunnassa muutenkin.

Veikko Vennamo kuuluu lausuneen, että vaalit voitetaan kolmella sanalla ja kyllähän kansa tiesi. Mitenköhän purisi sloganina ”Sikana Soinin säkissä”!

Mainokset

Kymessä ei ole kuin Tiusanen

Vasemistoliiton kotkalainen vaikuttaja Semi Lommi arvioi Ankkurissa 20.11 julkaistussa kolumnissaan paitsi omia, myös Perussuomalaisten mahdollisuuksia tulevissa eduskuntavaaleissa. Lommi arvioi, että Kymen piiristä ei löydy Timo Soiniin verrattavissa olevaa karismaattista ääniharavaa ja siksi puolueemme äänimäärä ei tulisi vastaamaan nykyistä huimaa kannatustamme.

Rohkenen olla Lommin kanssa eri mieltä. Perussuomalaisten kannatus Kymen vaalipiirissä on kaikissa viimeisissä vaaleissa ollut huomattavasti valtakunnan keskiarvoa korkeampaa. Eurovaaleissa Kymen piiri oli Perussuomalaisten ylivoimaisesti parasta kannatusaluetta ja erittäin valovoimainen Freddy Van Wonterghem sai piirissä toiseksi eniten ääniä, toki heti Soinin jälkeen.

Perussuomalaisten tavoitteena on saada Kymen vaalipiiristä kaksi kansanedustajaa kevään 2011 vaaleissa. Eurovaalien tuloksella se olisi jo toteutunut ja sen jälkeen puolueen kannatus ja jäsenmäärät ovat vain nousseet. Jos vuoden 2008 kuntavaalit olisivat olleet eduskuntavaalit, olisi Vasemistoliitto menettänyt ainoan paikkansa Kymestä juuri Perussuomalaisille. Kuntavaaleissa oli äänestettävä nimenomaan paikallisia ehdokkaita, eikä Timo Soinia. Pärjäsimme omilla ehdokkaillamme siis paremmin kuin Vasemistoliitto, joka oli lähinnä kansanedustaja Pentti Tiusasen äänimäärän varassa.

Perussuomalaisten ehdokaslista on tasainen, eikä kukaan voi tietää ketkä kaksi siitä Arkadianmäelle valitaan. Sen sijaan Vasemistoliiton kaikki ehdokkaat, Semi Lommi mukaan lukien, ovat vain ja ainoastaan Pentti Tiusasen epävarmaa uudelleenvalintaa tukevia täyte-ehdokkaita. Sen he tietävät myös itse, vaikka eivät myöntää kehtaakaan.

Palvelujohtajan virkaan ei tarvita uutta hakua.

Kotkan toiseksi kovapalkkaisimman virkamiehen, eli palvelujohtajan virkaa hakenut Jani Salenius ilmoitti 22.11.2010 vetäytyvänsä koko hakuprosessista. Tämä saattoi yllättää monet, sillä näyttihän virka ikään kuin hänelle räätälöidyltä. Syyksi luopumiselle Salenius ilmoittaa perhesyyt. Kunnioitan Saleniuksen ratkaisua. On hienoa, että mies asettaa perheen uransa edelle. Palvelujohtajana Kotkassa työskenteleminen edellyttäisi paljon iltoja poissa kotoa ja kokemuksesta tiedän, että sellainen on pienen lapsen isälle rankkaa.

Se mikä asiassa kummastuttaa, on kaupungin johdon ajatus laittaa palvelujohtajan virka uuteen hakuun. Osallistuin itse paikkaa hakeneiden henkilöiden haastatteluihin ja mielestäni meillä olisi nyt oikein hyvät vaihtoehdot valita Kotkalle uusi palvelujohtaja, ettei Tauno Telarannan suotta tarvitsisi eläkkeelle jäämistään pitkittää, vaikka se kovasti muotia nykyisin tuntuu olevankin.

Se että paikka laitetaan ennakkosuosikin vetäytyessä uuteen mietintään, ei ole omiaan vähentämään niitä epäluuloja, joita joillakin ihmisillä kyseisen viran täyttämisen suhteen on. Pahat kielet ovat väittäneet, että paikalle halutaan sopivin, eikä pätevin. Mielestäni tällaisilta huhuilta olisi nyt katkaistava siivet ja valittava palvelujohtaja niiden henkilöiden joukosta, jotka lähtötelineissä vielä ovat.

Kuka sammuttaa valot?

Kuntaliitosten yhteydessä on meillä itsenäisyyden kannattajilla aina tapana maalailla piruja seinille. Yksi tavallisimmista populistisista heitoistamme on veikata, kuinka isompaan kuntaan liitetyn pikkukunnan peräkyliltä pian valot sammuvat.

Kolmen Koon kuntaliitos tapahtui vuonna 1977 ja jo nyt suunnitellaan katuvalaistuksen lopettamista Kymin peräkyliltä. Esimerkiksi Laajakoskentiellä liikkuvia lapsia on näin syyspimeällä vaikea havaita jo nytkin. Yliajon riski kasvaa koko ajan, jos vielä valaistuksesta luovutaan.

Kymen Sanomat uutisoi teknisessä lautakunnassa käsitellystä valojensammutusjupakasta 17.11. Huomioni kiinnittyi lauseeseen, jossa sanottiin syrjäkylien valaistusta rakennetun taloudellisesti ”hyvinä aikoina”. Tämä tuntuu kummalliselta, sillä käsittääkseni Suomi on tänä päivänä rikkaampi kuin koskaan, ainakin jos sitä perinteiseen tapaan bruttokansantuotteella mitataan.

Aikanaan, kun Suomi oli köyhempi, kulkivat junat ajallaan, tyhjennettiin roskikset ennen variksia, pidettiin yllä kattavia peruskoulu-, neuvola- ja terveyskeskusverkostoja, eikä mietitty kuntaliitoksia.

Suomen valtio siirtää koko ajan lisää vastuuta vaikeuksissa oleville kuntatalouksille. Suomen valtiolle, vaikka se entistä rikkaampi onkin, on tärkeämpää huolehtia kreikkojen ja irlantien talouksista, kuin omista syrjäkylistämme.

Porvaripuolueet tietävät, miten leivotaan mahdollisimman iso kakku. Vasemmistopuolueiden kakku on aina ollut paljon pienempi, mutta tasapuolisemmin jaettu. Toivottavasti seuraavaan eduskuntaan löytyy kombinaatio, joka leipoo ison kakun ja jakaa sen tasapuolisesti. Pöydän ulkopuolella istuville ei tarvitse jakaa murustakaan.

Kolme pientä ankan poikaa.

Olipa kerran kolme pientä ankan poikaa. Heidän nimensä olivat Tupu, Hupu ja Lupu. Ankan pojilla oli sellainen nokkimisjärjestys, että kaksi oli aina kavereita keskenään ja kolmas kaakatti kovaäänisesti kahden toisen leikkejä häiriten. Aina neljän vuoden välein vaihdettiin lammikon ulkokehällä olijaa. Nyt elettiin tilannetta, jossa vihreähattuinen Hupu ja sinilakkinen Tupu olivat kavereita. Lupu punaisessa lippiksessään nokki edellä mainittuja muun muassa Roope Sedältä saatujen rahojen tähden.

Eräänä päivänä Lupu oli yllättävän hiljaa. Hupu ja Tupu hieman ihmettelivät, että oliko punainen lanka kadonnut? – Ei ole pelkästään punainen lanka hukassa, valitti Lupu. – Olen kadottanut punaisen lakkini. Hupu ja Tupu kysyivät vahingoniloisina, että minnekäs olet raasu lakkisi hukannut. Kovasti vaitonaisena joutui Lupu tunnustamaan, että punaisen vaatteen oli Hakaniemen dobermanni repinyt.

Eipä aikaakaan, kun Tupu taas haki Hupua leikkiin. Hupu ei kuitenkaan olisi mielellään lähtenyt, vaan peitteli häpeissään pyrstöään. Lupukin kiinnostui ja yritti kurkkia, miksi Hupu koko ajan käänsi peräpeiliään muilta pois. Viimein Lupu ja Tupu pakottivat Hupun näyttämään, että mikä siinä pyrstössä oikein on vikana. Kävi ilmi, että Hupun pyrstöstä, aivan keskustasta, oli irronnut yksi määrämittainen sulka, kaiken lisäksi juuri se hopean värinen. – Minnekäs olet veljemme sen määrämittaisen hopeaisen sulkasi kadottanut, tivasivat Lupu ja Tupu. – Kyllä minä sen vielä takaisin saan, yritti Hupu selitellä, tuskin itsekään sanojaan uskoen. – Lainasin sen vain hetkeksi Kreikkaan.

Nyt katsoivat Hupu ja Lupu ensimmäisen kerran pitkästä aikaa toisiaan. Sen jälkeen he katsoivat sinihattuista Tupua, josta toisten veljesten menetysten johdosta oli nyt tullut suurin ja kaunein. – Ei kahta ilman kolmatta, he muistuttivat veljeään. Tämän kuultuaan meni Tupu aivan suunniltaan, veti sinisen lakkinsa silmille ja eristäytyi muista aivan ankkalammen oikeaan reunaan. Sieltä se piti pahaa ääntä sättien kaikkia muita ja uskoen, että tällä konstilla kukaan ei varmasti huomaisi viedä häneltä yhtikäs mitään.

Tärkeä päätös

Kahdeksas päivä marraskuuta tehtiin Kotkan ja Haminan kaupunginvaltuustoissa historiaa. Molemmat kaupungit päättivät yhdistää perinteikkäät satamansa yhden ja saman yhtiön alle. Aihe oli ykkösuutinen sinä ja seuraavana päivänä useissa eri medioissa kautta maan. Syntynyt suursatama on Suomen suurin satama ja myös koko Itämeren alueen merkittävimpiä.

Poliitikot ja äänestyspäätöksiä tekevät kansalaiset harvoin muistavat, että Suomella on vain neljä tärkeää asiaa, joista sen on pakko huolehtia. Kaikki muut asiat ovat riippuvaisia näistä neljästä. Mainitsen yhden elintärkeän asian nyt tässä ja jätän loput seuraaviin pakinoihin. Se on ulkomaankauppa. On aivan se ja sama onko Suomessa sukupuolineutraalia avioliittolakia, vai eikö ole. Kulkeeko Suomen kautta muualle maailmaan tavaraa, josta muu maailma maksaa hyvää hintaa, on tärkeä kysymys ja elinehto.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, lauloi Lasse Mårtenson ja oli lähestulkoon oikeassa. Jos meillä ei ole ei ole mitä ulkomaille myydä, ei meillä silloin ole paljon mitään muitakaan palveluita kansalle kustantaa. Sisäinen kysyntä ei yksinkertaisesti riitä rahoittamaan nykyistä elintasoamme. Pitää olla enemmän jotakin, mitä rahdataan ulkomaille. Se mitä viemme, on periaatteessa aivan sama, kunhan siitä maksetaan.

Kotkan ja Haminan yhdistynyt suursatama antaa erinomaiset mahdollisuudet ulkomaankaupalle. Teimme tärkeän päätöksen, joka takaa ihmisille töitä, säästää investoinneissa, tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon Suomenlahden eteläpuoleiselle Ust-Lugalle, ynnä muuta ja niin edelleen. Hyviä päätöksiä on hienoa tehdä.

Kotkan ja Haminan valtuustot päättivät satamien yhdistämisestä yhdenaikaisesti. Olin itse yhdistymisen kannalla, mutta vastustajiakin löytyi. Media on viime päivät toitottanut, että ensi kevään eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit kamppailevat konservatiivien äänistä. Konservatiivithan perinteisesti aina vastustavat muutosta ja uudistuksia. Kun katsomme, miten Haminan ja Kotkan valtuustot äänestivät yhteisen suursataman puolesta, huomaamme, että ainoat täysin varauksettomasti ulkomaankaupan merkityksen tajunneet ryhmät olivat juuri Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.