Euroaluetta tulee karsia rajusti.

Jokainen, joka on joskus pitänyt kapakkia, tai ollut sellaisessa töissä, on varmasti kerran törmännyt kaikki rahansa ryypänneeseen pummiin. Pummi tulee tiskille ilmaista viinaa, tai lainaa kärttäen. Kaikki tietysti luvataan maksaa korkojen kera takaisin.

Jos Suomen valtiolla olisi oma kapakka, toimisi se pummin kohdatessaan niin, että työvuorossa olevat Katainen ja Kiviniemi avaisivat kassakoneen ja antaisivat sieltä rahaa pummille. Omia hankintoja varten otettaisiin lisää lainaa pankista ja toimintaa perusteltaisiin sillä, että näin saadaan työpaikat turvattua ja raha liikkumaan. Selvyyden vuoksi on sanottava, että alkoholilaki kieltää esimerkkini kaltaisen menettelyn, eikä vastuullinen ravintoloitsija näin tietysti tekisikään.

Kun puhutaan takauksista ja lainoista, joiden summat nousevat satoihin miljooniin ja miljardeihin, ei normaalijärki helposti riitä niitä ymmärtämään. Talouden mekanismit ovat kuitenkin aina samat riippumatta kyseessä olevien summien koosta ja velka pysyy velipuolena. Ydinjätteen lailla olemme nyt jättämässä jälkipolville kyseenalaista perintöä. Maksukyvyn peruskallion pysyvyydestä ei tulevaisuuden suhteen ole mitään takeita.

Eduskuntavaalit lähestyvät hetkellä, jolloin koko Eurooppa tuntuu kaatuvan syliimme. Hallituksen silkkisolmiokostajat kiertävät maakuntia pelottelemassa kansaa perussuomalaisilla. Kommunistisen järjestelmän sortuessa, riitti systeemin puolestapuhujia vielä 1990 luvun alkuun asti. Eurouskovaisilla on nyt sama tilanne. Ei ole helppoa myöntää, että se mihin on uskonut, onkin ollut pelkkä kupla.

Minulla ei ole vaikeuksia tunnustaa yhteisvaluutta euron Suomellekin tarjoamia etuja. Devalvaation peikko on kaikonnut ja korkotaso pysynyt alhaalla. Ongelma on siinä, että mukaan on päästetty maita, jotka eivät halua noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Lähes kaikki yhteisvaluutan edut olisi saatavissa Suomen, Saksan, Hollannin ja Baltian kesken. Tähän rahaliittoon uskaltaisivat todennäköisesti tulla mukaan jopa eurosta tähän mennessä irti pysyneet Britannia ja Skandinavian maat, vaikka rahayksikkönä ehkä markka olisikin.

Miksi perussuomalaisia äänestetään.

19. ja 20.3 järjestettiin Kotkassa suuret markkinat. Olin paikalla tekemässä vaalityötä. Suureksi hämmästyksekseni noin joka viides jututtamistani ihmisistä tunnusti aikovansa äänestää huhtikuun eduskuntavaaleissa perussuomalaisia. 22.3 ilmestynyt Kymen Sanomat vahvisti reilun sadan ihmisen kättelykokemuksesta saamaani tulosta. Paikallinen gallup lupasi perussuomalaisille Kymen vaalipiiristä 20,6 % kannatusta ja kolmea kansanedustajaa.

Markkinoilla ihmiset myös kertoivat, mistä syystä perussuomalaiset kiinnostavat aiempaa enemmän ja miksi vanhat puolueet eivät kelpaa. Tärkein tekijä tuntuivat olevan Kreikalle ja Irlannille annetut apupaketit. Jos Jyrki Kataisella ja Mari Kiviniemellä olisi kapakka ja sinne saapuisi edellisenä iltana kaikki rahansa ryypänneitä asiakkaita, avaisi hallitus kassakoneen ja lainaisi ryyppyveikoille lisää rahaa. Tätä perusteltaisiin sillä, että näin saataisiin muka bisnes pidettyä vauhdissa. Baarin omia hankintoja varten otettaisiin lainaa pankista. Vertaukseni nauratti markkinaväkeä.

Toinen merkittävä tekijä kannatuksen kasvussa tuntui olevan eläkkeiden taitettu indeksi, jonka demareiden ja vasemmistoliiton kyllästämä hallitus 15 vuotta sitten aikaan sai. Monet eläkeläiset olivat huomanneet, että eduskuntapuolueista ainoana ovat perussuomalaiset ottaneet paljon parjattuun ohjelmaansa tavoitteeksi sen, että eläkkeistä puolet seuraisi palkkojen kehitystä ja puolet yleistä hintatason nousua. Näinhän asia tosiaan vielä ennen Euroopan Unionia olikin.

Kolmanneksi suurin seikka, josta sain palautetta erityisesti itseni ikäisiltä miehiltä ja opetustyössä olevilta, olivat maahanmuuttokysymykset. Siihen uskottiin perussuomalaisten valtaannousun myötä tulevan toivottua muutosta. Kotkalaisesta paikallispolitiikasta perussuomalaisten kannatusta tuntui viimeisten kuukausien aikana nostaneen virkamiesjohdon palkankorotusjupakka ja päätös hoitajien pyykinpesun siirtämisestä Viroon. Viidentenä syynä kannattaa perussuomalaisia, mainittiin yksinkertaisesti protesti jotain muuta puoluetta, tai sen edustajaa kohtaan.

Eduskuntavaalit käydään 17.4. Neljä vuotta sitten moni sanoi minulle, että ei persuja kannata äänestää, koska ette te kuitenkaan mihinkään pääse. Nyt kannattaa, eikä yksikään ääni mene hukkaan.

Pois, pois postmodernismi tieltä.

Tiistaina 15.3 osallistuin todella mukavaan tilaisuuteen. Etelä-Kymen kulttuurin moniottelijat Ville Vanhala ja Petri Pietiläinen järjestivät Kotkankadun Albertissa poliittisen runouden illan, jossa eduskuntavaaleihin osallistuvat ehdokkaat ja äänestäjät saivat lausua runojaan. Minä otin teoksessani ”Pois, pois postmodernismi tieltä” kantaa kiivaana vellovaan keskusteluun perussuomalaisten kulttuuripoliittisista linjauksista.

1. Minähän olen juuri sitäkin mieltä, että kaikelle uudelle näytän kieltä.
Suomea ohjaan oikeille raiteille, tilaa en salli väärille taiteille.

2. Määritän teille nyt mikä on oikein, on ympyrä pyörein ja soikio soikein.
Pois, pois postmodernismit jää ja kaikki se muu mikä kismittää.

3. Sibelius kelpaa ja Kallelan Kalle, niistä ei lipsuta vasemmalle.
Oikeaa tietä, oikeaa kohti, Jylhä polku mik`kansaani voittoihin johti.

4. Impivaara, Rautavaara, 50-luku ja jenkkikaara.
Sinne ma kaipaan, missa ma kasvoin, isänmaallisin äidinkasvoin.

5. Pois siis taiteesta paskanheitto, tänne jos annetaan torkkupeitto.
Mulle kas taiteessa tärkeintä on, että rivit tulee täyteen, mutta riimit ei.

Jylhä virkkeen keskellä on tarkoituksella kirjoitettu isolla, koska ei mittaa järki, eikä Kärki määrää.

Mallia Hansasta ja Kalmarin unionista.

Euroopan unionista on vuosien saatossa ollut Suomelle paljon hyötyä. Rajojen ylittäminen on helpottunut, korkotaso pysynyt siedettävänä ynnä muutenkin kaupankäynnin ja talouden esteet  pienentyneet. Valitettavasti EU:sta on ollut myös haittaa.

Euroopan Unionin haittapuolet näyttävät kasvavan joka hetki. Liittovaltiokehityksen myötä päätösvalta omista asioistamme lipuu kohti Brysseliä. Kun Suomi aikoinaan haki EU:hun, tuli meidän täyttää tietyt kriteerit, jotta sinne edes kelpasimme. Suomen jälkeen joukkoon on hyväksytty maita, jotka eivät näitä kriteereitä ole millään muotoa täyttäneet.

Kreikka, Portugali, Irlanti ja useat itäisen Euroopan maat eivät ole huolehtineet taloudestaan siten, kuten kuuluisi. Tästä syystä euro on ajautunut kriisiin. Suomen epäisänmaallinen hallitus neuvottelee salassa, kuinka suurella summalla voisimme noita hanttapuleja tukea. Samaan aikaan rikkaiden ja köyhien välinen kuilu Suomessa kasvaa, kouluja lopetetaan ja asfalttiteitä muutetaan säästöjen nimissä takaisin sorapintaisiksi.

Nyt olisi rohkeiden ratkaisujen aika. Suomen, Saksan, Hollannin, Baltian ja Skandinavian maiden tulisi jättää Euroopan sairas rupusakki miettimään tekosiaan ja perustettava tilalle uusi keskinäinen, Itämeren piiriin rajoittuva, yhteistalousalue. Saisimme kaikki ne hyödyt joita unionista on tähänkin mennessä ollut, mutta riskitekijöitä ei käytännössä olisi. Uskon että tähän kombinaatioon saisimme jopa öljyrikkaan Norjankin mukaan, vaikka se tähän asti on viisaasti pysytellyt ulkona. Ruotsi ja Tanskakin näkisivät tässä tapauksessa yhteisvaluutan edut riskejä suuremmiksi, vaikka rahayksiköksi markkaa esitänkin.

Ulkoministeri Aleksander Stubb (kok.) kaipasi aikoinaan jopa Pohjois-Afrikan eri osien liittämistä Euroopan Unioniin. Monessa EU –toimessa kunnostautunut Olli Rehn (kesk.) puolestaan on haaveillut Turkin ottamisesta mukaan. Viime aikojen käänteet maailman politiikassa todistavat, että koko Sahara on piakkoin tulemassa Välimeren yli kyläilemään. Turkkilaisiakin on unionin alueella jo paljon enemmän kuin suomalaisia. EU:n ei tarvitse enää laajentua, vaan sen kantavien voimien on ryhdyttävä hakemaan mallia muinaisesta Kalmarin Unionista ja Hansa- liitosta.

Oikeaa taidetta.

Kuvataiteilija Teemu Mäki tuli kuuluisaksi vuonna 1988 julkaisemastaan videoteoksesta sex and death. Teoksessa on kohtaus, jossa Mäki surmaa kissan kirveellä ja lopuksi runkkaa tämän kuolleen luontokappaleen päälle. Valtion taidemuseo osti aikoinaan tämän kissantappovideon kokoelmiinsa hintaan 20 000 markkaa.

Punavihreä älymystö on eri yhteyksissä kritisoinut perussuomalaisten vaaliohjelmaa muun muassa siitä, että se pyrkii määrittelemään mikä on oikeaa taidetta ja mikä ei. Tämä ei pidä paikkaansa. Sen sijaan perussuomalaisten vaaliohjelmassa kyllä kerrotaan, millaista taidetta on syytä tukea valtion varoin ja millaista ei. Ohjelma sanoo sen kahdessa lauseessa. ”Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle”.

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi panostettava voimakkaasti populaarikulttuurin vientiin. Olemme tässä asiassa valovuosia Ruotsia jäljessä, jossa jo Abban vuosista lähtien on viihdeteollisuus tahkonnut runsaasti taaloja Taalainmaahan. Kaikki kulttuuri ei tietysti voi olla bisnestä. Esimerkiksi teatteritaide on harvoin taloudellisesti kannattavaa, mutta sepä tuottaakin henkistä hyvinvointia monille suomalaisille. Sitä pitää mielestäni verovaroin tukea ihan jo vaikka ennaltaehkäisevän mielenterveystyön nimissä.

Lennokkaimmat aktivistit ovat hakeneet perussuomalaisten vaaliohjelmasta yhtäläisyyksiä Saksan kansallissosialisteihin. Maailman ensimmäiset susien suojelualueet perustettiin aikoinaan juuri natsien toimesta. Samoin ensimmäiset tupakointirajoitukset tulivat voimaan kasvissyöntiä ihanteena pitäneen Adolf Hitlerin aloitteiden seurauksena. Jos olisin ilkeä, vetäisin tässä kohdin yhtäläisyysmerkkejä aivan muihin puolueisiin, kuin perussuomalaisiin.