Kenialaiset rasistit

Helsingin Sanomien ulkomaan osastossa käsiteltiin 14.7 Somalian kriisin vaikutuksia naapurimaa Kenian puolella. Kenian hallitus on kieltäytynyt avaamasta valmiina odottavaa Ifo II pakolaisleiriä, jolle mahtuisi peräti 40 000 pakolaista.

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että Kenian hallituksen mielestä leirin avaaminen olisi turvallisuusriski. Leirin verrattain hyvien elinolojen arvioidaan houkuttelevan sinne muitakin somalialaisia, kuin vain niitä, jotka pakenevat äärimmäistä hätää. Hallitus pelkää edelleen, että leirille tulevat somalialaiset saattaisivat jäädä sinne pysyvästi vielä kriisin päätyttyäkin.

YK:n pakolaisjärjestön UNCHR:n Kenian osaston edustaja Emmanuel Nyabera tiivistää asian: ”Päähuoli on, että sinne tulisi ihmisiä, jotka eivät ole oikeita pakolaisia”. Ihmisoikeusjärjestö Care on raportoinut, että aiemmin samoille alueille tulleiden pakolaisten myötä, ovat raiskaukset ja muut naisiin sekä tyttöihin kohdistuneet väkivallanteot kaksinkertaistuneet. ”Kun pakolaisten määrä kasvaa ja kasvaa, luonnollisesti turvallisuustilanne heikkenee, jatkaa Nyabera.

Olen itse työskennellyt pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien parissa 11 vuotta. Huolenaiheeni ovat täsmälleen samat kuin sekä Kenian hallituksella, että YK:n pakolaisjärjestön Kenian osaston edustajallakin. Pakolaisten määrän kasvun myötä naisten ja lasten turvallisuustilanne heikkenee. Lisäksi liian suuri osa muuttajista ei ole oikeita pakolaisia, vaan he tulevat vain ja ainoastaan parempien elinolojen perässä, eivätkä edes kriisin hellitettyä aio muuttaa takaisin kotimaihinsa.

Minua on näkemysteni tähden syytetty joko rasistiksi, tai halpahintaiseksi populistiksi, joka kerää poliittista kannatusta ihmisten hädällä. Nyt kiinnostaisi kuulla maahanmuuttokriitikoita kritisoivien ihmisten näkemyksiä Kenian hallituksen ilmeisen populistisista mielipiteistä. Edelleen kiinnostaisi tietää, mistä syystä esimerkiksi Helsingin Sanomat päästää tämän kaltaiset ”kenialaiset rasistit” framille, mutta Suomessa samoista teemoista kirjoittavat eivät tahdo valtamediassa saada ääntään kuuluville.