Tänä syksynä on monessa yhteydessä muisteltu 20 vuotta sitten edesmennyttä Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli monikulttuurinen valtiokokeilu ja komentotalous, joka lopulta kaatui omaan mahdottomuuteensa. Kommunistisen diktatuurin alla eläneet kansallisvaltiot saivat vapauden ja Leninin patsaat murskattiin sepeliksi. Yksi ainoita Leninin patsaita taitaa olla Kotkassa? Eivätpäs kaataneet sitä samalla kun kommunistien pesäpaikankin, eli Järjestötalon, siitä vierestä hoitelivat.
Neuvostoliiton puutteet ja ongelmat tiedettiin Suomessa, mutta niitä ei saanut ääneen sanoa. Virallinen oppi puhui idän ihmevaltiosta, jonka kanssa nöyristelevät poliitikkomme pitivät yllä luottamuksellisia ja ystävällismielisiä suhteita. Muuta mieltä oleminen oli sen ajan vihapuhetta. Kuitenkaan, esimerkiksi Ruotsin kanssa ei näitä luottamuksellisia ja ystävällismielisiä suhteita tarvinnut samalla tavoin ylläpitää. Ne pysyivät olemassa ihan itsestään, kuin matot lattialla konsaan.
Puutteistaan huolimatta Neuvostoliitto oli vielä 80 luvun lopulla maamme tärkein kauppakumppani. Taloutemme ja hyvinvointimme perustui suureksi osaksi siihen, kuinka paljon itänaapurista tilattiin jäänmurtajia, tai hotelleja. Kokonaisia kaupunkeja pystytettiin pitkälti suomalaisvoimin (Kostamus). Kun Neuvostoliitto hajosi, tuli Suomeen lama ja massatyöttömyys.
20 vuotta sitten Suomi oli siis huomattavasti enemmän riippuvainen sortuvasta Neuvostoliitosta, kuin mitä se nyt on Välimeren ympäristössä sijaitsevista euromaista. Silti kukaan vastuullinen poliitikko ei ehdottanut, että työpaikkojemme turvaamiseksi meidän tulisi nyt lainata rahaa NKP:lle. Kaikkein vähiten tätä mieltä taisi olla vuoden 1991 alun pääministeripuolue, äskettäin edesmenneen Harri Holkerin johtama Kokoomus.
Euroopan rahaliitto tulee Neuvostoliiton lailla sortumaan omaan mahdottomuuteensa. Ainoa, mikä sen enää voi pelastaa, on yhteistä talouspolitiikkaa ajavien kapitalistien hinkuma liitovaltiomalli. Tämä olisi lopullinen isku Suomen itsenäisyydelle. Kestävämpi ratkaisu voisi olla Itämeren alueen valtioiden yhteinen sisämarkkina-alue. Se toisi mukanaan kaikki nykyisenkin yhteisvaluutan edut, ilman haittapuolia. Nykyinen tie johtaa meidät taantumaan ja tuo vastattavaksemme valtavat velat. Riittävien takuuksien saamiseen en jaksa uskoa.