Ennustukset toteutuvat.

Jo keväällä 2010 vertasin useissa yhteyksissä Kreikkaa ja Kotkaa toisiinsa. Molemmat olivat meren sylistä syntyneitä, komean historian omaavia paikkoja ja molempia hallittiin sosiaalidemokraattisin opein. Molemmat kohteet olivat kuitenkin jo silloin ajautuneet velkakierteen ikuiselta tuntuvaan labyrinttiin ja kumpaistakin ahdistettiin konkurssin Minotauruksen voimin kohti umpikujaa. Omaisuutta ja varallisuutta olisi kyllä, mutta eihän Pantheonia, tai Maretariumia sopinut myydä.

Kun Kotka ensi vuonna taas esittää muun muassa pienten koulujen lopettamista, on syytä muistaa todelliset syylliset. Suomen hallitus, jossa istuvat täsmälleen samat pukaripuolueet kuin Kotkankin johdossa, kaventavat kuntien rahoitusapua enemmän kuin koskaan aiemmin. Samaan aikaan kuitenkin euron pelastaminen nähdään niin tärkeänä, että Suomen maksuosuutta ja vastuita tullaan kasvattamaan kymmeniin miljardeihin euroihin. Menkööt Kirkonmaa, kunhan kreikkalaiset saavat rahaa panssarivaunuihinsa.

Elämme vaarallisia aikoja, sillä kyseessä on Suomen tulevaisuus. Euroopan kriisimaiden rahoittaminen tulisi vastaisuudessa tapahtua vain ja ainoastaan kansainvälisen valuuttarahaston kautta. Suomikin on siinä mukana, joten ei voisi väittää että lipeäisimme vastuusta. Tätä kauttahan Suomi itsekin sai apua noin 20 vuotta sitten. Samalla kriisimaiden velkoja tulisi rajusti leikata ja selvitettävä perinpohjaisesti maamme rahapoliittiset vaihtoehdot, mukaan lukien mahdollinen palaaminen markkaan.

Pahimpia virheitä tässä tilanteessa ovat Euroopan rahoitusvakausvälineen ”vivuttaminen” ja niin kutsutut europondit. Erityisesti Kokoomuksen myötäilemä vivuttaminen on kamalan vaarallista, sillä se saattaisi pahimmillaan tarkoittaa Suomen valtion velan kaksinkertaistumista, jos esimerkiksi Espanjaa tai Italiaa jouduttaisiin tällä tavoin tukemaan. Myöskään paljon puhuttuja europondeja ei tule hyväksyä, sillä ne nostaisivat Suomen valtionvelan korkoa huomattavasti nykyisestä. Sitä paitsi ainoa oikea Bond, James Bond, tulee Britanniasta ja hän maksaa punnilla.

Euroopan epädemokraattisesti valittu komissio ajaa ratkaisuksi yhteistä finanssipolitiikkaa, joka toteutuessaan tarkoittaisi Euroopan Liittotasavaltaa. Itsenäisyyden kannattaja ei sellaista voi hyväksyä. Todennäköisin vaihtoehto lyhyellä tähtäimellä tulee kuitenkin olemaan ratkaisun yrittäminen Euroopan keskuspankin kautta. Se hoidettaisiin joko suoraan maksuina EKP:lle, tai sitten kiihtyvän inflaation muodossa, jolloin kansa kustantaa viulut. Ainoa positiivinen seikka tässä saattaisi olla se, että koituvan hyperinflaation seurauksena koko euro mitä todennäköisimmin kaatuisi.

Hyviä vaihtoehtoja ei ole. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, onnistummeko minimoimaan suomalaisille koituvat vahingot. Valitettavaa on se, että päähallituspuolue Kokoomus on ankkuroinut itsensä euroon, eikä kasvojen menettämisen pelossa kehtaa myöntää virheitään. Tämä nähtiin jo viime kevään hallitusneuvotteluissa, joissa perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitusyhteistyö katkesi vain ja ainoastaan erimielisyyteen eurokriisin hoidosta. Sen jääräpäisyyden hintaa tulemme me suomalaiset lähivuosina kaikki maksamaan.

Mainokset

Kohu-uutisia

Jytky tuli 17.4.2011. Tuli lehdistöstä ja Yleisradiosta piittaamatta. Tuli, vaikka netissä Suomi oli suvaitsevainen. Tuli huolimatta siitä, että Soinia saattoi äänestää vain Uudellamaalla ja vaikka puolueella ei muita tunnettuja ehdokkaita ollutkaan. Jytky tuli, vaikka Mikael Jungner varoitteli Soinin mukana eduskuntaan nousevan kymmenen sikaa säkissä ja vaikka maahanmuuttokriittisen ”Nuivan vaalimanifestin” allekirjoittajat nähtiin fasistirasistikyttänatsisikoina (Soinin säkissä). Jytkyn syntyä ei saatu abortoitua millään.

Jytkyn jälkeen Hakkarainen imitoi imaamia. Absolutisti sammui pöytään ja heitettiin ulos kapakasta. Kirkkohopeatkin vietiin. Norjassa tullut jytky oli ikävämpi ja sekin oli joidenkin mielestä juuri sen alkujytkyn syytä ja jälkijäristys. Monikulttuurisuus oli jytkynkin jälkeen hanurista ja Jungner vaati eroa hallantavaliokunnan johdosta. Jytkyn johdosta ilmapiiri muuttui ahdistavaksi ja ulkomaalaisia bussikuskeja pahoinpideltiin. Tutkimukset osoittivat rasististen rikosten vähentyneen, mutta tutkijoiden itsensä mielestä se ei pitänyt paikkaansa, koska jytkyn tähden uhrit eivät enää uskaltaneet tehdä rikosilmoituksia.

Kreikassa on käynyt juuri siten, kuten Timo Soini jo ennen jytkyä ennusti. Kansalaiset ovat nousseet kadulle, eikä heitä saada kuriin millään. Myös toinen presidenttiehdokas, demareiden Paavo Lipponen, on ilmoittanut olevansa junttien puolella.

Jytkyn jälkeen tuli myös kopsu. Tulivat Hirvisaaren hyeenat ja Niikon homot. Tulivat kuolemantuomiot ja kyläjuhlilla strippaava kansanedustaja. Tulipa vielä eräs vitsejä laukova ja kansallissosialistiksi epäilty eduskunta-avustaja. On erotuttu, erotettu ja erottu. Kun Niinistön Jussi poisti varmistimen, unohtui baskeri ja hauveli. Lesbopresidentistä puhunut sai viimeinkin levätä rauhassa.

Joku saattaisi huolestua, että meneekö tässä nyt maine aivan tyystin ja tykkänään. Hiipuuko kannatus, haihtuuko jytky? Ei ole hiipunut, eikä ole haihtunut minnekään. Ihan jokainen kannatusmittaus joka on tehty huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen, on näyttänyt suurempaa kannatusta kuin silloin. Vaalien jälkeen olemme nousseet demareiden ohi ja yli kahdenkymmenen prosentin puolueeksi. Minä en jaksa ollenkaan huolestua siitä, jos joku kirjoittaa meistä negatiiviseen sävyyn. Suomalainen kun on nimittäin sellainen, että se asettuu kiusatun puolelle ja diggailee Turhapuroa.