Maahanmuutto saattaa vähentää seksuaalivähemmistöjen turvallisuutta länsimaissa.

Tänä keväänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun islamia puolustanut aktivisti tappoi Hollannin suosituimman poliitikon, Pim Fortuynin. Pim Fortuyn oli julkihomo, joka vastusti maahanmuuttoa muslimimaista sillä perusteella, että he ovat ahdasmielisine asenteineen suuri uhka seksuaalivähemmistöjen elämälle Alankomaissa. Fortuyn oli vielä kuoltuaankin seuraavien vaalien äänikuningas ja vuonna 2004 hänet valittiin Hollannin suurimmaksi henkilöksi samankaltaisessa tv-äänestyksessä, jonka Suomessa voitti Mannerheim. Samana vuonna Mohammed Boueri murhasi toisen hollantilaisen, islaminuskoisten naisten asemaa kuvanneen elokuvaohjaaja Theo van Goghin.

Yksi Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen teemoista oli homoseksuaalisten turvapaikanhakijoiden käännyttäminen (ei kuitenkaan eheyttäminen) takaisin lähtömaihin, joissa heitä saattoi odottaa kuolemantuomio. Vaikka tiettyjä tuntomerkkejä toki onkin olemassa, ei homoseksuaalisuutta voi ”aukottomasti” todistaa. Osa voi tulla kaapista ulos Suomessa ihan vain siitä syystä, että saisi oleskeluluvan helpommin.

Tärkeämpää olisi ehkä kuitenkin miettiä, onko meidän välttämätöntä suosia sosiaalista maahanmuuttoa tietyiltä alueilta enää ollenkaan. Paitsi että eräät maahanmuuttajaryhmät heikentävät huoltosuhdettamme, elämällä lähinnä tulonsiirtojen varassa, ovat samoilta suunnilta tulleet henkilöt usein myös kärkipäässä erilaisissa väkivaltarikoksissa, kuten raiskauksissa.

Monet maahanmuuttajat pitävät omasta kulttuuristaan kiinni ja täällä syntyneet, nuoremmat sukupolvet, saattavat tarrautua vanhempiensa kulttuuriperintöön jopa isiään tiukemmin. Joissakin kulttuureissa homoseksuaalisuus on rikos ja synti, jonka palkkana on kuolema. Myös naisen asema on uhattuna. Tyttöjen kunniamurhat sekä avioliittoihin pakottaminen ovat yleistyneet kaikkialla Euroopassa, joihin on tullut maahanmuuttajia hyvin patriarkaalisista kulttuureista. Toivoisin, että presidentinvaalien toisella kierroksella nämä teemat nostettaisiin vahvasti esiin ja katsottaisiin, kumpi ehdokkaista on todellinen länsiarvojohtaja.