Vakoojia ovella, kyitä povella?

Turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa on vähentynyt reilusti sen jälkeen, kun heidän saamiaan toimeentulotukia pari vuotta sitten leikattiin. Viime vuonna suurin ryhmä olivat irakilaiset. Vuonna 2011 heitä saapui maahamme 586 kappaletta. Runsaamman toimeentulotuen vuosina turvapaikanhakijoiden kokonaismäärät ylsivät useisiin tuhansiin. Lopettamalla rahallinen toimeentulotuki kokonaan, vähenisivät hakemukset entisestään ja edelleen odotusaikoja vastaanottokeskuksissa saataisiin lyhennettyä, kun käsittelyajat nopeutuisivat.

Valtaosa Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista ei jää tänne. Heidän ei joko todeta olevan sillä tavoin suojelun tarpeessa, että heidät voidaan käännyttää takaisin turvallisiin kotimaihinsa, tai sitten nk. Dublinin sopimuksen nojalla turvapaikanhakijat lähetetään johonkin toiseen Euroopan maahan. Näissä tapauksissa turvapaikanhakijat ovat tulleet tämän toisen sopimuksen piiriin kuuluvan maan kautta Suomeen, tai heillä on jo ennestään siellä turvapaikkahakemus vireillä. Jos turvapaikanhakijoiden rahallinen toimeentulotuki korvattaisiin ilmaisella ylöspidolla, loppuisi vailla todellista syytä saapuvien turvapaikanhakijoiden virta ehkä kokonaan.

Uudeksi ongelmaksi on noussut juuri Irak, joka ei suostu ottamaan vastaan niitä turvapaikanhakijoita, jotka Suomi haluaa käännyttää takaisin kotimaahansa. Tällaisissa tapauksissa Suomi ei nykytilanteessa voi tehdä mitään, vaan joutuu majoittamaan oleskeluluvattomia irakilaisia vastaanottokeskuksissa. Jos he suostuisivat palaamaan vapaaehtoisesti kotimaahansa, ottaisi Irak heidät vastaan, mutta pakkokäännytettyinä ei. Sama ongelma on levinnyt myös muihin Euroopan maihin.

Ovatko nämä henkilöt vakoojia, joita Irakin hallitus lähettää ympäri Eurooppaa, vai onko taustalla jonkin uskonnollisideologisen ääriryhmän levittäytyminen uusille alueille? Jos kyseessä olisivat oikeat pakolaiset, jotka Irakin hallituksella olisi tarkoitus saada hengiltä, ottaisi Irak heidät ilomielin vastaan. Miksi Irak ei halua sitä pakenevia kansalaisiaan takaisin, vaan pyrkii pitämään heidät Euroopassa ja onko samaa ilmiötä muiden Eurooppaan pyrkivien kansojen joukossa?

Joskus olen naureskellut, että ovilta oville kiertävät mormonit ovat todellisuudessa CIA:n lähettämiä tiedustelijoita, jotka ohimennen rupatellen keräävät tietoa eri maiden ja kansojen asenteista esimerkiksi maanpuolustukseen. Eihän (vain minun mielestäni) niin typerään uskontoon kukaan oikeasti voi uskoa ja eihän millään kirkolla edes Amerikassa ole tuollaisia varoja lähettää tuhansittain nuoria miehiä ympäri maailmaa kauluspaidat silitettyinä kulkemaan. Ja aikamoisen hengellisen herätyksen ja kielillä puhumisen lahjankin nuo eri maihin matkaavat nuorukaiset ovat aina saaneet.

Jeesuksen seikkailuista Amerikassa kertoilevista miehistä en ole huolissani, vaikka jotain tietoja ehkä meistä keräisivätkin. Sen sijaan, jos Irak on keksinyt Troijan hevosen, jota koko Eurooppa ruokkii, on tilanne jo täysin toinen. Onko sisäministeri hereillä, mitä tekee hallintovaliokunta?

Muutama täky.

Torstaina 12. heinäkuuta ilmestyneen Kymen Sanomien mukaan Ruben Stiller on Image lehdessä mennyt lausumaan seuraavaa: Suomen asuttivat aikoinaan rumat, jotka eivät löytäneet alkuperäisessä yhteisössään parittelukumppania. Tänne kokoontui geneettisissä arpajaisissa hävinneiden joukko, joka alkoi paritella toisten rumien kanssa. Seuraukset tiedetään: rumuus on periytynyt sukupolvelta toiselle, eikä kierrettä ole helppo katkaista.

Valtakunnansyyttäjälle, korkeimmalle oikeudelle, ynnä muillekin tahoille tiedoksi, minä en ikinä kirjoittaisi tuolla tavoin sarkastisesti mistään kansanryhmästä. Etenkään en kirjoittaisi herra Stillerin edustamasta porukasta yhtään mitään.

Vaan entäpäs jos kirjoittaisinkin. Olisiko kirjoitukseni osoitus perussuomalaisten sisäisestä rasismista ja vihamielisyydestä eri kansanryhmiä kohtaan? Olen päättävässä asemassa oleva poliitikko ja siksi en voisi moista esittää edes satiirina, sanoo nyt moni. No niin toki olen, vaan jos olisin kirjoittanut tuohon sävyyn esimerkiksi nyt vaikkapa somaleista jo ennen poliitikoksi ryhtymistäni. Saisinko tuomion? Onko Suomessa kaksoisstandardi, jonka mukaan jotkut toiset saavat kirjoittaa joistakin toisista ryhmistä miten haluavat, mutta jotkut toiset ryhmät taas eivät.

En ole lukenut Imagesta Stillerin alkuperäistä tekstiä/ haastattelua siinä oikeassa kontekstissaan. Voi olla että olen ymmärtänyt täysin väärin ja että Kymen Sanomiin on vain lainattu alkuperäisestä aiheyhteydestään irrotettu kappale. Ties vaikka Stiller olisi ensin sanonut, että näin ei saisi sanoa. Sen kuitenkin haluaisin tietää, jatkuuko sama ilmiö yhä vieläkin. Ovatko Stillerin mielestä Suomeen nykyisinkin muuttavat henkilöt rumia ja geneettisissä arpajaisissa hävinneiden joukkoa?

Sosiaalinen media ei vaadi kalliita lisäresursseja.

Keskiviikon Kymen Sanomissa (11.7) oli kattava artikkeli siitä, miten Kotka ja Hamina hyödyntävät sosiaalista mediaa tiedottamisessaan ja erityisesti siitä – miten eivät hyödynnä. Kuten jutussakin usealla suulla todistetaan, on somessa vaikuttaminen kannattavaa. Se mikä tekstissä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, on se että somen käyttö muka vaatisi jotain suurempia resursseja tai suunnitelmia. Noheva tiedotuspäällikkö hoitaa moisen päivittelyn ihan OTO- pohjalta.

Olin itse aikoinani töissä Kotkan kaupungin maahanmuuttajapalveluissa. Niihin aikoihin työnantaja suhtautui nihkeästi harrastuksiini sosiaalisessa mediassa. Jouduinkin siksi kehittelemään itselleni nimimerkkejä sekä facebookiin, että Suomi24 palstalle. Samassa ajassa missä jotkut ehkä polttivat päivän mittaan viisi tai kuusi tupakkaa, hoitelin minä varsin luovasti esimerkiksi kunnallis- ja eduskuntavaalikamppailuni. Esimerkkini todistaa, että a) someen kannattaa panostaa ja b) siihen käytettävän ajan voi yhdistää jopa vessassa istumiseen, jotta muut tehtävät eivät kärsi.

Sosiaalisessa mediassa on mahdollista herättää keskustelua haluamistaan aiheista ja saada tietoa siitä, mitä kansalaiset eri asioista ajattelevat. Nimimerkin takaa puhuminen helpottaa monella kohtaa sitä, että uskalletaan kertoa totta. Ei tarvitse pelätä, että työnantaja rankaisee väärästä mielipiteestä. Kotkan kaupunki ei toistaiseksi ole onnistunut herättämään vilkasta keskustelua missään päin somen alati vaihtuvaa pelikenttää. Kaupungista itsestään – erityisesti muutamasta isokenkäisestä – kyllä keskustellaan, mutta ei ehkä ihan niistä tulokulmista joista kaupunki itse toivoisi.

Voin erittäin mielelläni ja pyyteettömästi tarjota kaupungille ilmaista konsulttiapua sen suhteen, miten sosiaalisessa mediassa pärjätään. Voisin esimerkiksi ottaa vastuulleni Kotkan kaupungin facebook sivun päivittämisen ja palautteeseen kommentoinnin. Virkamieskunta ja poliitikot pystyisivät ihan vaan viestiketjuja lukemalla tekemään johtopäätöksiä kansalaismielipiteestä. Esimerkiksi tämän tyyppinen fb-päivitys olisi viime keväänä herättänyt taatusti nykyistä vilkkaamman ajatustenvaihdon: Merikaupunki Kotka päätti tänään lopettaa muutamat kyläkoulut. Seuraavaksi liitelen naaraskotkan kanssa Cannesiin munimaan lisää ja syömään etanoita.