Tämä päivä on minulle Suuri ja Tuntematon. Bändimme pitkään hiottu ja suunniteltu levy julkaistaan. Orkesterin nimi on siis Suuri Tuntematon ja levy on ristitty Kahdeksasosaksi. On aika paljastaa, miten tähän on tultu.
Aivan pienenä poikana lauloin iskelmää. Isäni nauhoitti versioitani 70 luvun Suomiklassikoista c-kasetille. Pian aloin tekemään omia kappaleita. Esikuvina toimivat Juice Leskisen Sika, jota plagioin kappaleessani Joulupukki paistetaan, sekä Hassisen Kone, Pelle Miljoona ja Maukka Perusjätkä. Muistan kuinka äiti aina Rockradion soidessa käänsi kanavaa, jos sieltä tuli Säpinää, tai oltiin muuten Rappiolla. Silloin villi lapsi juoksi huoneeseensa ja teki klassikkobiisinsä ”Auto ajaa pojan päälle, mullin mallin jee”.
80 luvun puolessavälissä iskivät Kiss, Wasp ja Twisted Sister. Perustimme Sutussakin mukana olevan veljeni Laurin ja parin muun kaverin kanssa Heavy Monstersin. Inkeri Mikkolan T-lähikaupasta ostimme muka verilettuja varten sian verta ja pyysimme isoja tyttöjä meikkaamaan meille Kiss tyyppiset maskit. Keikka järjestettiin basistimme isäpuolen navetan ylisillä. Menestys oli täydellinen, sillä onnistuimme herättämään rajusti pahennusta Pernoon ala-asteen oppilastovereittemme vanhempien keskuudessa. Muistan äidilleni tulleen puhelun, jonka jälkeen minulle tuli puhuttelu. – Miksi Juho olet sylkenyt verta Vanhalan Teijan päälle? Heavy Monsters loppui, muistaakseni niihin aikoihin, kun Inkeri viimeisen kerran sulki kauppansa ovet ja kun basistimme muutti kaupunkiin. Myöhemmin se hänen isäpuolensa kohtasi työvuorosta tullessaan erään Murasen.
1990 luvulla oli aika palata juurille, eli Suomirockin pariin. Pääsin mukaan Koskelan Jukan, Pennasen Mikon ja Romppasen Teemun punk-yhtyeeseen, jonka nimi oli Muhammed 0-0. Soitin siinä kitaraa ja lauloin. Olin viimeinkin oppinut edes alkeellisesti kyseiset taidot, kun olin varastanut rippikoulusta Kymin seurakunnan lauluvihkon, jonka takasivulla oli kitaran otetaulukko. Onneksi mitään taltiointeja kyseisen yhtyeen tuotoksista ei tiettävästi ole enää missään jäljellä. En nykyisessä asemassani selviäisi, jos bändimme nimibiisin tekstit tulisivat julki, vaikka ne oikeastikin olivat vain huumoria. Samaa kyseenalaista sarjaa edustivat muun muassa Janne kaljupää, Hautuumaan kappelissa ja dopingaine-rock. Näihin aikoihin olin innostunut Eppu Normaalista ja etenkin sen alkuaikojen tuotannosta. Opettelin riimittelemään ihan pirun tarkasti.
Muhammedin jälkeen tuli Leposyke. Siinä bändissä olisi ollut jo aineksiakin. Kosse ja Penna jatkoivat tässäkin kokoonpanossa. Teimme keikkoja jo ihan aikuistenkin paikoissa ja nauhoitimme muistaakseni kaksi demokasettia. Tässä bändissä olin vain ja ainoastaan laulaja ja sillä tiellä olen siitä edespäin pysytellyt. Kitaraan en ole koskenut. Leposykkeen biisit olivat niin hyviä, että olen tälle tuoreellekin levylle niistä itseäni plagioinut. Leposykkeestä on ihan pakko mainita Pennasen Mikon säveltämä ja sanoittama Tietäjän kehtolaulu, joka oli ihan järisyttävän hieno eepos.
Leposykekin sammui. Sen jälkimainingeissa teimme Kossen ja parin kaverin kanssa nauhoitteen, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Sillä plätyllä kaikui Jethro Tull, joka on Koskelan suosikkeja varmaan tänäkin päivänä. Oudolta tuntuu ajatella, että sekä Erik että Jerry soittavat nykyään Morrisonin ja Hendrixin lämppäreinä.
Vuosituhannen vaihteessa innostuin kuorolaulusta. Pääsin mukaan Kotkan Laulumiehiin, jonka riveissä vaikutan edelleenkin enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ne jotka laulamisesta oikeasti jotain tietävät, ymmärtävät, että mieskuoroon ei ykköstenoriksi ihan kuka tahansa rokkari pääsekään. Lisäksi olen laulanut pikkujoulukvartetissa Rienapojat. Teimme Pennasen kanssa Tiernapojista aivan uuden sovituksen. Tekstejä ei juuri muutettu, mutta ne vanhat sanat muokattiin iskelmä- ja rockbiiseihin sopiviksi. Oli aika huimaa tajuta, että niitä ikiaikaisia jollotuksia pystyi vetämään jonkun Delilahin, tai Puhelinlangat laulaa kappaleiden sävelmillä. Kehkosen Kari oli Murjaanien kuninkaana aivan lyömätön (vaikka kyllä sitä itse asiassa lyötiin jopa ruoskalla siinä esityksessä), kunnes sitten ryyppäsi itsensä hengiltä sekin. Keikkoja tehtiin Oulua ja Turkua myöten. Rienapoikien pohjalta kehittyi Harmony Twisted Sisters, joka lauloi neliäänisesti accapellana hardrockklassikoita. Jokelan Teemu, Serengilin Jussi ja Kuitusen Ville olivat mukana.
Suuri Tuntematon sai alkunsa kun minä ja Ilari van der Steen kohdattiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa joskus reilut kymmenen vuotta sitten. Minä olin pakolaisohjaaja, Ilari puolestaan ulkomaalaisasioita hoitanut poliisi. Pyysimme Heavy Monstersista Domination Blackiin ylennetyn Laten basistiksi. Kuuselan Tero tuli rumpuihin ja Heikkisen Sami toiseen kitaraan. Alkuun esiinnyimme englanniksi ja bändin nimi oli Unknown. Tältä ajalta voi youtubesta tsekata kappaleen Tango Magic. Jossain vaiheessa Kuusela ja Heikkinen vaihtuivat Suvilehtoon ja Kuituseen (Kalle ja Ville) ja samalla vaihtui bändin nimi ja laulukieli. Leivon Hantta korvasi Suvilehdon about 2007.
Suuri Tuntematon jäi elämässämme taka-alalle vuoden 2009 aikana. Vuonna 2012 kävi kuitenkin niin, että entinen rumpalimme ja hyvä ystävä, Kalle Suvilehto sai kutsun Dimebag Darrellin uuden yhtyeen rumpaliksi. Tätä juhlistaessamme päätettiin kasata Suuri Tuntematon uudelleen. Rumpaliksi tuli Domination Blackistä tutuksi tullut Juha Beck. Päätimme heti keskittyä ensisijaisesti levyyn, mutta on tässä nyt taas muutama keikkakin tullut luvattua.
Mukavaa.