Eroiltaa.

Olen tänään (3.12.2013) vieraana ja keskustelijana Ylen Ajankohtaisen kakkosen eroillassa. Aihe on laaja, mutta minua on pyydetty studioon kertomaan lähinnä lakialoitteestani vieraannuttamisen kieltämiseksi. Samalla joudun/ tai saan kertoa siitä, kuinka esikoistyttäreni on täysin vieraannutettu minusta. Olen aina kysyttäessä avannut asiaa. Aiemmin ne ovat olleet lähinnä lehtihaastatteluja. Nyt pitäisi istua naama peruslukemilla pari tuntia tv-kameran edessä, suorassa lähetyksessä. Pelottaa, että romahdan.

Koen kiusallisena, jos vaikutan siltä, että kansanedustajana ajan omaa asiaani. Näin ei ole. Se, että olen menettänyt kaikki isän oikeudet vanhimpaan tyttäreeni, ei muutu ikinä. Ei vaikka lakialoitteeni joskus tulevaisuudessa menisi läpikin. Olen ahdistunut joka kerta, kun joudun käymään historiaani läpi. Teen niin vain pyydettäessä ja kysyttäessä ja ennen kaikkea muiden takia. Siksi, ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi vanhempien erotilanteessa menettää toista vanhemmistaan enää tulevaisuudessa.

Joka kerta, kun olen johonkin julkaisuun tämän asiani kanssa päätynyt, olen saanut hurjan määrän yhteydenottoja kanssani saman kohtalon kokeneilta isiltä. Joskus yhteydenottaja on isovanhempi, joka on huolissaan kadonneesta lapsenlapsestaan ja oman poikansa mielenterveydestä. Tapauksia lienee pelkästään Suomessa tuhansia. Anteeksi kun en jaksa kovin ahkerasti asian tiimoilta tuleviin yhteydenottoihin vastailla.

Avataanpa muutama käsite ennen kuin jatkan. Olen käyttänyt pohjana Isät Lasten Asialla ry:n sivuja ja määritelmiä, joita olen soveltaen tässä muokannut. Muutamia lauseita olen kopioinut ILA:n ohjelmista ihan suoraan. Se minulle kyseisen yhdistyksen hallituksen jäsenenä sallittakoon.

Huoltokiusaaminen on toisen vanhemman alistamista ja vanhemmuuden mitätöintiä. Se alkaa yleensä siinä vaiheessa, jos vanhemmat eivät eron jälkeen pääse sopuun lapsen huollosta ja tapaamisista. Huoltokiusaaminen tulkitaan useasti vain vanhempien keskinäiseksi riidaksi. Puhutaan avio- tai avoerokriisistä, jolla vanhempien tulehtuneet välit selitetään. Monesti kuitenkin toinen vanhempi käyttää toisen rakkautta lapseen ja jopa lasta itseään aseena saadakseen haluamansa sopimuksen itselleen.

Huoltokiusaaminen saattaa alkaa myös sopimukseen pääsyn jälkeen, ja useimmiten se myös jatkuu tässä vaiheessa, jos se on alkanut jo ennen sopimuksen tekoa. Lapsen ja tapaajavanhemmaksi kutsutun (yleensä isä) yhteyksiä estetään ja vaikeutetaan, toisen vanhemman kanssa ei suostuta puhumaan tai sitten toinen vanhempi voidaan mustamaalata lapsen, tai hänen sukulaistensa ja viranomaisten silmissä. Edelleen tapaamissopimusta saatetaan tulkita mielivaltaisella tavalla muka lapsen edun nimissä, puhelinyhteyksiä lapseen hankaloitetaan, tapaamisia suoranaisesti estetään ja pahimmillaan lapsi pyritään kokonaan eristämään ja vieraannuttamaan toisesta vanhemmasta.

Huoltokiusaamisen seurauksena lapsi vieraantuu toisesta vanhemmastaan.

Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta on mielestäni rikos lasta kohtaan. Tätä ei nykylaki kuitenkaan kiellä ja tätä silmälläpitäen olen aloitteeni tehnyt. Vieraannuttaja varastaa puolet lapsen geneettisestä historiasta, identiteetistä ja omakuvasta estämällä ja hankaloittamalla lapsen yhteyttä toiseen vanhempaan. Vieraantuneen lapsen ja vanhemman yhteyksien palauttamiseksi ei ole kunnollisia käytäntöjä. Valvotut tapaamiset viranomaisten avulla eivät käytännössä auta juuri ketään. Lapsi voi olla niin manipuloitu uskomaan pahaa tapaavasta vanhemmasta, ettei ota mitään kontaktia tai saattaa haukkua ja jopa fyysisesti hyökätä omaa vanhempaansa vastaan. Näihin tapaamisiin auttaa jaksamaan enää vain rakkaus lapseen ja tieto siitä, että kukaan muu ei ole turvaamassa lapsen oikeutta myös tapaavaan vanhempaan.

Viranomainen jättää vanhempien asiaksi sopia erimielisyydet. On kuitenkin vaikea sopia ja uskoa sopimuksen noudattamiseen, jos toisen tavoite on erottaa lapsi toisen elämästä. Ulospäin ja vieraannuttamisen tunnusmerkistöön perehtymättömältä asia voi näyttää riidalta, mutta kyseessä on näytelmä, jonka tavoitteena on pelata aikaa. Aika toimii vieraannuttajan hyväksi. Tämän takia vieraannuttaja ei välitä edes oikeuden määräyksistä tai mitättömistä uhkasakoista. Vieraannuttaminen on lähes riskitöntä toimintaa. Pahin seuraus vieraannuttajan näkökulmasta on se, että lapsi saa etunsa ja oikeutensa mukaisesti tavata toista vanhempaa ja mahdollisesti ylläpitää hyvät suhteet häneen.

Minun tapauksessani huoltokiusaamista ja vieraannuttamista kesti noin viisi vuotta. Vaikka minulla oli lapsen huoltajuus ja laajat tapaamisoikeudet, onnistui äiti mitätöimään ne kaikki. Tämä toteutui muun muassa tekemällä minusta täysin perätön rikosilmoitus oman lapseni seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mitään näyttöä minua vastaan ei ollut, mutta tällä verukkeella äiti sai tapaamiset estettyä noin puolen vuoden ajaksi. Lasten oikeuspsykiatrinen tutkimuskeskus totesi lausunnossaan, että lasta ei oltu käytetty hyväksi kenenkään taholta, mutta lapselle oli selkeästi syötetty tietoa asiasta ja opetettu kertomaan tiettyjä asioita. Ei kuitenkaan ollut yksiselitteistä näyttöä siitä, kuka näin oli lasta manipuloinut. Minulla on siitä kuitenkin oma aavistukseni.

Edelleen esikoistyttäreni äiti kaappasi lapseni vuosien 2006 ja 2009 välillä yhteensä kolme kertaa ja ajallisesti yli kahdeksi vuodeksi Ranskaan. Äiti sai tekosistaan viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja yli seitsemäntuhannen euron rapsut minulle maksettavaksi (ei ole maksanut edes kymmentä prosenttia). Tänä aikana minulla oli huolto- ja tapaamisoikeus tyttäreeni. Se oikeus ei kuitenkaan toteutunut.

Molemmat vanhemmat, sekä minä, että äiti, haimme tyttäremme yksinhuoltajuutta vuosien ajan. Syksyllä 2010 Helsingin käräjäoikeus lopulta päätti, että koska tytär on vieraantunut isästään, annetaan äidille yksinhuoltajuus.

Vieraannuttaminen ei ole Suomen lain mukaan kiellettyä. Mielestäni sen tulisi olla. Perätön ilmianto on rikos, samoin lapsikaappaus. Jos näiden toimenpiteiden seurauksena lapsi vieraantuu toisesta vanhemmastaan, ei siinä oikeusjärjestelmämme mukaan ole mitään väärää. Tähän asiaan olen siis koettanut saada muutosta täällä eduskunnassa. Tarkoituksenani on ollut saada lisättyä lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja sen toiseen pykälään, kolmas momentti, jossa esimerkkini kaltainen toiminta määriteltäisiin kielletyksi.

Pakko tässä yhteydessä myös kehua kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiurun pitkälti samansuuntaista lakialoitetta, jonka kanssa omaani on eduskunnassa ja lakivaliokunnassa nyt käsitelty. Siinä missä minun aloitteeni siis lisäisi yhden momentin lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, puuttuu edustaja Kiurun erinomainen aloite rikoslakiin.

Suurin osa suomalaisista on lainkuuliaista kansaa. Uskon vahvasti, että jo pelkästään se, että joku asia on laissa kiellettyä, estää monia ihmisiä ryhtymästä tekoon. Suojateiden edessä seisoo vaikka kuinka paljon jalankulkijoita, jotka eivät ylitä katua punaisten palaessa, vaikka autoja ei tulisi kummastakaan suunnasta. Aloitteeni kritisoijat ovat kertoneet, että lakia ei tulisi hyväksyä, koska se muka lisäisi riitoja ja olisi vaikea näyttää toteen. On suorastaan kummallinen peruste, että jotain asiaa ei kiellettäisi, jos se on vahingollista, mutta hankalaa näyttää toteen. Vainoaminen tai seksuaalinen häirintä voivat myös olla hankalia näyttää toteen, mutta silti nekin voidaan kieltää. Ja mitä tulee riitojen lisääntymiseen, niin asiahan on oikeastaan juuri päinvastoin. Riidat vähenevät, jos pelisäännöt ovat selvät. Ja edelleen, eihän vahingollisia asioita muutenkaan jätetä laissa sallituiksi, jos niiden oletetaan lisäävän riitoja. Jos olisin ennakkoluuloinen, epäilisin tasa-arvoa. Asiat jotka heikentävät naisten tasa-arvoa (vainoaminen, seksuaalinen häirintä) säädetään kyllä kielletyiksi, vaikka ne olisivat kuinka vaikeita näyttää toteen. Asiat, joissa olevat puutteet, edistäisivät miesten tasa-arvoa (etävanhemman oikeudet) nähdään mahdottomina korjata lainsäädännöllä.

Huoltokiusaaminen ja varsinkin sen äärimmäiset muodot tulisi selkeästi huomioida painavampana seikkana lapsen pääasiallisesta asuinkodista päätettäessä kuin niin sanotut vakiintuneet olosuhteet. Eihän kukaan esimerkiksi halua lapsen jäävän kotiin, jossa häntä fyysisesti pahoinpidellään sillä perusteella, että se on lapsen vakiintunut olosuhde. Eristämällä ja kiusaamalla saavutettava lapsen olosuhteiden vakiintuminen ei ole kansantajuisesti oikeudenmukaista saati lapsen edun mukaista. Erityisen raskasta kiusatulle on, jos viranomainen ja/tai oikeuslaitos ei tunnista kiusaamista tai kuka on kiusaaja. Käytännössä viranomaisen passiivisuus tuntuu kiusatusta asian hyväksynnältä ja hänen vanhemmuutensa mitätöimiseltä.

Noin 30000 lasta kokee Suomessa vuosittain vanhempiensa eron. Erojen yhteydessä suuri joukko lapsia menettää yhteytensä toiseen vanhempaan joko kokonaan tai osittain. Tutkimusten mukaan näin käy jopa 2/3:lle lapsista. Nykyisen lain tulkinnanvaraisuus lapsen edusta maksaa yhteiskunnalle paljon pitkittyneinä huoltoriitoina. Näitä tapauksia on vuodessa noin 2500 ja niiden määrä on kasvussa. Jos lain, sosiaalitoimen ja oikeuslaitoksen lähtökohta olisi todellinen yhdenvertaisuus ja tavoite tasavertainen vanhemmuus, huoltoriitoja käsiteltäisiin vain pieni osa nykyisestä.

Valehtelin epähuomiossa tuolla aiemmin. En ole menettänyt kaikkia oikeuksia esikoistyttäreeni. Elatusapua saan maksaa joka kuukausi.