Kolmas paikka on tipalla.

Noin kolmen vuoden ajan olen nyt kuunnellut vasemmistoliittolaisten tovereitteni länkytystä siitä kuinka katsomosta on helppo huudella ja mitä se on se vastuunkanto. Ennen eduskuntavaaleja Arhinmäki kumppaneineen vastusti EU:n tukipakettipolitiikkaa. Audikyydissä se muuttuikin hätään joutuneiden ihmisveljien auttamiseksi. Taittelen kammastani piikkejä, että milloin kehtaavat taas puhua saksalaisten pankkiirien pelastamisesta lapsiperheiden kustannuksella.

Jokainen puolue haluaa hallitukseen. Hallituksesta jäädään pois ainoastaan silloin, kun käy selväksi että omien arvojen mukaista politiikkaa ei tiettyjen puolueiden kanssa voi harjoittaa. Jotkut jäävät hallituksesta vaalien jälkeen, jotkut toiset juuri ennen. Hallituksella on nyt takanaan 112 kansanedustajaa. 112 on hätänumero, jonne soittamalla suottaapi olla, että saa ambulanssin joskus ihan oikeaankin osoitteeseen. (Tämä savolaisvitsi ymmärrettäneen ainakin Kymenlaaksossa, jonka hätäkeskuspalvelut siirtyivät Kuopioon.)

Vasemmistoliiton ero hallituksesta oli arvattavissa jo pitkään, ihan samalla tavoin kuin euron hajoaminenkin. Euro ei kuitenkaan ole hajonnut. Olisi kyllä, jos EU ei olisi alkanut rikkoa omia sääntöjään. EKP ryhtyi ostamaan kriisimaiden roskalainoja ja hyvin asiansa hoitaneet euromaat alkoivat rahoittaa itsensä tärviölle ajaneiden maiden talouksia. Jos olisi pelattu EU:n omien sääntöjen mukaan, ei näin olisi saanut menetellä. Ei jalkapallo-ottelunkaan sääntöjä muuteta, jos ennustettu lopputulos alkaa näyttää väärältä.

Kaikki tämä on minulle todiste siitä, että EU on ennen kaikkea poliittinen, ei taloudellinen projekti. Euro on sen poliittisen projektin tärkein symboli, ja siksi se halutaan pelastaa, vaikkei se taloudellisesti järkevää olisikaan. Euro voidaan pelastaa rakentamalla EU:sta liittovaltio, joka kerää yhteisesti verot ja määrittää jäsenvaltioittensa budjetit. Tätä ajavat EU:ssa ne puolueryhmät joihin Suomesta kuuluvat Kokoomus, demarit, Vihreät ja ennen kaikkea Keskusta. Keskustapuolueen edustama liberaalinen ALDE ryhmä on EU:n liittovaltion ylin kannattaja, sanoi Väyrynen mitä tahansa.

EU vaalien ennakkoäänestys alkaa reilun kuukauden kuluttua. Suomesta valitaan yhteensä 13 edustajaa. Gallupien mukaan Perussuomalaiset ja Keskusta kisaavat tasapäisesti 18 prosentin tuntumassa. 18 % tuo puolueelle kolme paikkaa Brysselissä. Tuntuma vaalikentiltä on sellainen, että meillä on kaksi ehdokasta, jotka keräävät enemmän ääniä kuin muut. En tietenkään paljasta ketkä ne kaksi ovat, mutta Perussuomalaisten kolmas paikka tulee todennäköisesti ratkeamaan hyvin pienen marginaalin varassa. Muutama tuhat äänestäjää ratkaisee saako a) Perussuomalaiset kaksi vai kolme meppiä ja b) kuka on se kolmas perussuomalainen, jos yleensä kukaan.

Olen alkanut harkita takinkääntöä. Aiemmin olen ollut sitä mieltä, että jos Suomi liittyy Natoon, palautan sotilaspassini läänin esikuntaan. Näkemykseni mukaan natojäsenyys kasvattaisi ääri-islamilaisen terrorin uhkaa Suomessa. Fakta on kuitenkin se, että jos puolustusvoimille ei anneta lisää rahaa asehankintoihin ja kertausharjoituksien järjestämiseksi muillekin kuin vain parille vapaaehtoiselle ylennyksen tavoittelijalle, ei Suomi enää kykene huolehtimaan koko maan puolustamisesta. Toinen vaihtoehto olisi Suojeluskuntatoiminnan kaltaisen järjestelmän herättäminen uudelleen henkiin. Toivon, että ei tarvitse takkia kääntää ja Suomi alkaa jälleen panostamaan maanpuolustukseen. Uhkakuvat eivät ole kaikonneet.

EUn suurimman arvon sanotaan olevan sen, että se on rauhanprojekti. EU maat eivät ole koskaan sotineet toisiaan vastaan. Ihan hienoa, mutta kuka uskoo, että Suomi ja Ruotsi olisivat hyökänneet toistensa kimppuun välittömästi, jos eivät vuonna 1994 olisi päättäneet liittyä Euroopan Unioniin? Ruotsi soti sekä Tanskaa, että Puolaa vastaan monta sataa vuotta, mutta 1800 luvulla se sitten loppui. Ei se ollut EU:n ansiota. Sveitsi ei ole ikinä kuulunut Euroopan Unioniin, eikä ole liittymässäkään, mutta ei sitäkään mikään sota tai valloitusinto ole koskaan uhannut. Toisaalta Neuvostoliiton voisi sanoa olleen rauhanprojektin. Ja jotkut näin sanoivatkin. Neuvostoliiton aikana venäläiset eivät hyökkäilleet tsetseenejä tai georgialaisia vastaan. Neuvostoliiton aikana Venäjä ei kaapannut osia Ukrainasta itseensä. Kenen mielestä Neuvostoliitto oli rauhan unioni? Ei EU:n kritisoiminen ole äärioikeistolaista sodanlietsomista, kuten ei ollut Neuvostoliitonkaan kritisoiminen. Molempia on kuulunut väitettävän.

Advertisements

1 kommentti (+lisää omasi?)

  1. Sama kyuin yllä.
    Huh 04, 2014 @ 11:13:51

    Hyvä kirjoitus. Poika sä alat opii. (Vanhaa mainosta mukaellen. 😉

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: