Perussuomalaisia on usein syytetty siitä, että me vain vastustamme kaikkea, mutta emme tarjoa vaihtoehtoja. Yksi tämän tapainen väärä todistus puoluettamme vastaan on kehitysapu. Olemme korostaneet, että maailman hätää kärsivien ihmisten ottaminen Suomeen on ongelmien siirtämistä paikasta toiseen ja että ihmisiä tulisi auttaa paikan päällä. Koska olemme samaan aikaan esittäneet leikkauksia myös kehitysapuun, on sanomisistamme haluttu antaa ristiriitaista vaikutelmaa.
Kehitysapua vastustaessamme olemme kuitenkin aina vastustaneet nykymuotoista kehitysapua, joka ei kaikilta osin ole ollut tehokasta, saati läpinäkyvää. Perussuomalaisten vaihtoehto uudeksi kehitysapumalliksi on se, että nykyisen reilun miljardin sijaan, valtio maksaisi kehitysapurahastoon vain 250 miljoonaa euroa vuodessa. Loput rahat kerättäisiin kansalaisilta, jotka saisivat normaalin veronkannon yhteydessä itse määrittää kuinka paljon rahaa he kehitysapuun haluavat antaa.
On lukuisia tutkimuksia siitä, että valtaosa suomalaisista pitää kehitysapua tärkeänä. Samoissa tutkimuksissa on kyseenalaistettu kansalaisten luotto kehitysavun perille menoon. Suomessa on noin 4,2 miljoonaa veronmaksajaa. Jos he kaikki maksaisivat kehitysapuun verovähennyskelpoisen 200 euroa, saataisiin perustettavaksi esittämäämme kehitysapurahastoon kerättyä 840 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi yrityksillä olisi mahdollisuus profiloitua hyvän asian puolesta ja maksaa haluamansa prosenttiosuus liikevaihdostaan kehitysapuun.
Jos joku sydämetön henkilö ei haluaisi kehitysapuun omia rahojaan laittaan, olisi sekin toki myös mahdollista. Kuitenkin, kuten tutkimukset osoittavat, suomalaiset ovat halukkaita maksamaan kehitysapua. On hyvinkin todennäköistä, että mallimme mukaisella järjestelyllä saataisiin kerättyä paljon enemmän kehitysapua, kuin nykyinen, hieman yli miljardin menevä summa. On mahdollista, että tavoitteemme 0,7 prosentin budjettiosuudesta toteutuisi reilustikin.
Jos esittämämme malli menee läpi, säästää valtio vuodessa noin 600 miljoonaa euroa. Ainoat kustannukset tulevat 250 miljoonan euron vuosittaisesta pohjarahastosta, sekä samansuuruisesta veronpalautuksesta, joka kansalaisille siis vapaaehtoisesti maksetusta kehitysavusta 200 euroon saakka maksettaisiin. Tämä säästynyt 600 miljoonaa euroa vähentäisi valtion lainanottotarvetta ja se voitaisiin käyttää kotimaan tarpeisiin.
Se että kansalaiset itse maksaisivat haluamansa summan kehitysapuun, lisäisi myös paineita tehdyn työn läpinäkyvyydestä ja tehokkuudesta. Pidämme erittäin tärkeänä ja tehokkaana kehitysavun koordinoimista EU:n ja valtioiden välisten suorien budjettirahoitusten sijaan kansalaisjärjestöjen tekemän työn kautta. Nämä järjestöt tukevat tyttöjen ja naisten koulutusta, humanitääristä työtä esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä, sekä kehitysmaiden omaa työllisyyskehitystä.
Juho Eerola 