Kehitysavusta voidaan leikata kehitysavun kärsimättä.

Perussuomalaisia on usein syytetty siitä, että me vain vastustamme kaikkea, mutta emme tarjoa vaihtoehtoja. Yksi tämän tapainen väärä todistus puoluettamme vastaan on kehitysapu. Olemme korostaneet, että maailman hätää kärsivien ihmisten ottaminen Suomeen on ongelmien siirtämistä paikasta toiseen ja että ihmisiä tulisi auttaa paikan päällä. Koska olemme samaan aikaan esittäneet leikkauksia myös kehitysapuun, on sanomisistamme haluttu antaa ristiriitaista vaikutelmaa.

Kehitysapua vastustaessamme olemme kuitenkin aina vastustaneet nykymuotoista kehitysapua, joka ei kaikilta osin ole ollut tehokasta, saati läpinäkyvää. Perussuomalaisten vaihtoehto uudeksi kehitysapumalliksi on se, että nykyisen reilun miljardin sijaan, valtio maksaisi kehitysapurahastoon vain 250 miljoonaa euroa vuodessa. Loput rahat kerättäisiin kansalaisilta, jotka saisivat normaalin veronkannon yhteydessä itse määrittää kuinka paljon rahaa he kehitysapuun haluavat antaa.

On lukuisia tutkimuksia siitä, että valtaosa suomalaisista pitää kehitysapua tärkeänä. Samoissa tutkimuksissa on kyseenalaistettu kansalaisten luotto kehitysavun perille menoon. Suomessa on noin 4,2 miljoonaa veronmaksajaa. Jos he kaikki maksaisivat kehitysapuun verovähennyskelpoisen 200 euroa, saataisiin perustettavaksi esittämäämme kehitysapurahastoon kerättyä 840 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi yrityksillä olisi mahdollisuus profiloitua hyvän asian puolesta ja maksaa haluamansa prosenttiosuus liikevaihdostaan kehitysapuun.

Jos joku sydämetön henkilö ei haluaisi kehitysapuun omia rahojaan laittaan, olisi sekin toki myös mahdollista. Kuitenkin, kuten tutkimukset osoittavat, suomalaiset ovat halukkaita maksamaan kehitysapua. On hyvinkin todennäköistä, että mallimme mukaisella järjestelyllä saataisiin kerättyä paljon enemmän kehitysapua, kuin nykyinen, hieman yli miljardin menevä summa. On mahdollista, että tavoitteemme 0,7 prosentin budjettiosuudesta toteutuisi reilustikin.

Jos esittämämme malli menee läpi, säästää valtio vuodessa noin 600 miljoonaa euroa. Ainoat kustannukset tulevat 250 miljoonan euron vuosittaisesta pohjarahastosta, sekä samansuuruisesta veronpalautuksesta, joka kansalaisille siis vapaaehtoisesti maksetusta kehitysavusta 200 euroon saakka maksettaisiin. Tämä säästynyt 600 miljoonaa euroa vähentäisi valtion lainanottotarvetta ja se voitaisiin käyttää kotimaan tarpeisiin.

Se että kansalaiset itse maksaisivat haluamansa summan kehitysapuun, lisäisi myös paineita tehdyn työn läpinäkyvyydestä ja tehokkuudesta. Pidämme erittäin tärkeänä ja tehokkaana kehitysavun koordinoimista EU:n ja valtioiden välisten suorien budjettirahoitusten sijaan kansalaisjärjestöjen tekemän työn kautta. Nämä järjestöt tukevat tyttöjen ja naisten koulutusta, humanitääristä työtä esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä, sekä kehitysmaiden omaa työllisyyskehitystä.

Mainokset

3 kommenttia (+lisää omasi?)

  1. Kimmo Talikainen
    syys 14, 2014 @ 09:00:44

    Nyt kun teillä näyttää olevan uusien ehdotusten aika niin tässä olisi yksi lisää:

    Rikoksella saatu hyöty pitää vähentää toimeentulotuoesta.

    Tietyt rikokset lisääntyvät jatkuvasti, kiitos mm. laista joka estää poliisien kirjoittamien sakkojen muunnon vankeudeksi. Niin ajattelin että suuri osa esim. bensavarkaista on todennäköisesti sosiaalitoimiston asiakkaita.

    Toimeentulotuestahan vähennetään mm. veronpalautukset ja ylipäätään kaikki muut tulot. Jopa rikoksen uhreille myönnetyt korvaukset esim. pahoinpitelytapauksissa (joka on mielestäni todella väärin) niin miksei myös rikoksella hankittu lisätulo voitaisi vähentää?

    Tämä voisi vähentää rikollisuutta ja olisi muutenkin reilua muita kohtaan.

    Vastaus

    • Kimmo Talikainen
      syys 30, 2014 @ 00:06:11

      Moi taas. Kiitos että julkaisit kirjoitukseni. Haluaisin lähettää sinulle yhden Wordille tekemäni esseen. Mihin osoitteeseen sen voisi lähettää?

      Kimmo Talikainen

      Vastaus

  2. Ruotsin vaaleista
    syys 18, 2014 @ 12:41:40

    ECR-RYHMÄN JÄSENTEN MIELIPITEITÄ RUOTSIN VAALEISTA

    EU-parlamentin Eurokriittisen konservatiiviryhmän ECR
    jäsenet ottavat kantaa Ruotsin ihmeellisiin toilauksiin Ruotsin
    eduskunnan Riksdagenin vaalin jälkeen, kun on puhuttu
    suurvoiton tehneiden Ruotsidemokraattien jättämisestä jotenkin
    päätöksenteon ulkopuolelle

    (vaikka miten se olisi mahdollista, kun suurin puolue sosialidemokraatit saa noin 113 paikkaa ja enemmistö tarvitsee 175 paikkaa?)
    http://www.svt.se/nyheter/val2014/preliminar-mandatfordelning-klar

    Jussi Halla-aho (43 vuotta, 80 772 ääntä) ja
    Tanskan Morten Messerschmidt (33 vuotta, 465 758 ääntä)
    ovat samassa ECR-ryhmässä

    Morten Messerschmidet kirjoittaa
    http://www.aftonbladet.se/debatt/article19549521.ab

    Tämä (Ruotsidemokraattien syrjintä) tarkoittaa myös sitä, että Tanskassa ei voida sulkea päätöksenteosta niitä lähes 800000 ihmistä, jotka äänestivät Ruotsidemokraatteja

    Ruotsin (muiden puolueiden) strategia ei ole vain lyhytnäköinen vaan myös hyvin epädemokraattinen koska se samalla muuttaa Ruorsin painekattilaksi
    joka uhkaa räjähtää

    Det innebär också att man i Danmark aldrig skulle utesluta de nära 800 000 personer som har röstat på Sverigedemokraterna från inflytande.

    Den svenska strategin är inte bara kortsiktig, den är också starkt odemokratisk då den förvandlar Sverige till en tryckkokare som hotar att explodera.

    Jussi Halla-aho kirjoittaa
    http://www.halla-aho.com/scripta/ruotsin_valtiopaivavaaleista.html

    Ruotsin vaalikampanja ja vaalien jälkeiset reaktiot ovat erehdyttävästi samankaltaisia kuin edellisten, vuonna 2010 pidettyjen vaalien aikaan. Muiden puolueiden ohjelmat, teemat ja vastakkainasettelut katosivat marginaaliin. Vaalien puheenaiheena ei ollut työllisyys, kilpailukyky, velkaantuminen, eläkkeet, julkinen sektori tai edes maahanmuutto. Puheenaihe oli se, menestyykö ruotsidemokraatit vaaleissa. Kaikkien sanomalehtien pääkirjoitukset jyrisivät viikkojen ajan jyrkkää ”eitä” rasismille. Expressen-lehti heijasti valtiopäivätalon seinään iskulauseen ”Rösta nej till rasism!”. Aiempien kampanjoiden tapaan ruotsidemokraattien ehdokkaita uhkailtiin, vaalitilaisuuksia häirittiin, omaisuutta vandalisoitiin ja vaalikojuja poltettiin. Sanomalehdet kieltäytyivät julkaisemasta puolueen vaalimainoksia.

    Ruotsi on ylimielisyyteen, omahyväisyyteen ja suuruudenhulluuteen sairastunut yhteiskunta, joka uskoo voivansa pelastaa maailman ja tekee samalla eurooppalaisessa mittakaavassa ainutlaatuista kansallista itsemurhaa. Kymmenen miljoonan asukkaan maa ottaa vastaan neljänneksen kaikista Välimeren etelä- ja itäpuolelta Euroopan unioniin saapuvista pakolaisista, ”pakolaisista” ja näiden perheenjäsenistä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: