Vaaliruno

Kotikaupungissani Kotkassa on muutama ihan hyväkin juttu. Yksi niistä on ravintola Albertin runoilta. Viime vuosikymmenellä olin siellä lähes alituiseen, mutta nyt on jäänyt vähemmälle. Olen usein tiistai-iltaisin ollut samaan aikaan eduskunnassa.

Eilen kuitenkin pääsin pitkästä aikaa mukaan. Illan aiheena olivat kansanedustajaehdokkaiden runot. Luin Eino Leinon Räikkö Räähkän ja sitten tämän, kyseistä tilaisuutta varten kirjoittamani vaalirunon.

Olkaa siis hyvät.

 

Neljän vuoden välein aina Suomessa on vaalit.
Vain vähän värit vaihtelee, jää vanhat pohjamaalit.

On kansa Kaikkivaltias, se kaiken kyllä tietää.
Tietää minne vie tää tie, ja tietää mitä sietää.

Vaan kansan muisti, se lyhyt on, heikko, pieni, ohut.
Kepulta on unohdettu vaalirahakohut.

Kaikki puhuu vaaleista, osa myöskin tummista,
sekä niiden ylläpitoon tuhlatuista summista.

Leikkaukset, verot, sotet, sekä indeksit.
Euron kanssa edessä on fixit taikka krexit.

Täysistunnossa aatoksein saavuttaa kukoistuksen:
Jytkyä kun ponnistan, saan persuhallituksen.