Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päivitettiin tällä vaalikaudella. Väitän vahvasti, että ansionsa siihen on myös Perussuomalaisten lyhyeksi jääneellä hallitustaipaleella. Pitkälti meidän vaatimuksesta tuli hallitusohjelmaan kirjatuksi tavoite mainitun lain korjaamisesta siten, ettei avio- tai avoeron yhteydessä yksikään lapsi menettäisi oikeuttaan sen enempää äitiin kuin isään.
Uuden lain myötä mahdollisuudet vuoroasumiseen paranevat, ja myös muut lapselle tärkeät suhteet esimerkiksi isovanhempiin tulevat huomioiduiksi. Myös kuvottava ilmiö nimeltä vieraannuttaminen mainitaan uudessa laissa lapselle haitallisena toimintana. Valitettavaa, että vieraannuttamista ei edelleenkään yksiselitteisesti säädetty kielletyksi, eikä sitä määritelty kunnolla. Tuomioistuimilla tai lastensuojelutyötä tekevillä ei edelleenkään ole kunnon työkaluja mainitun ilmiön tunnistamiseksi, saati ehkäisemiseksi.
Olen näissä blogeissani jo aiemmin selvittänyt, mistä vieraannuttamisessa on kyse, ja mitä sille pitäisi tehdä. Jos asia on lukijalleni uusi, niin neuvon tutustumaan aiempiin kirjoituksiini.
Vaikka tilannetta siis päivitettiinkin, ja eteenpäin mentiin, jäi lakiin siis yhä edelleen vieraannuttamisen mentävä aukko. Toinen puute on se, että elatusmaksuasiaan ei tässä yhteydessä haluttu, tai uskallettu puuttua mitenkään. Uudelle, vuoden 2019 huhtikuussa valittavalle eduskunnalle jää siis vielä työtä tälläkin saralla.
Elatusapua joutuu maksamaan se vanhempi, joka ei pääsääntöisesti asu lapsensa kanssa samassa osoitteessa. Useimmiten kyseessä on isä. Isä siis menettää aiemmin ehkä hyvinkin tiiviin suhteen lapseensa, ja joutuu vielä maksamaan tästä. Eikä edes lapselleen, vaan exälleen. Mikään instanssi ei nimittäin valvo sitä, että äiti käyttäisi isältä saadut rahat yhteisen lapsen elatuksesta koituviin menoihin, vaan hän voi halutessaan tuhlata ne ihan mihin tahansa. Usein isä joutuukin elatusavun päälle maksamaan lapselleen vielä esimerkiksi vaatteet, vakuutukset ja harrastuksetkin.
Vaikka lapsi todellisuudessa viettäisi aikaa isänsä kanssa suunnilleen yhtä paljon kuin äidin, on isän tästä huolimatta maksettava lastenvalvojan vahvistama, tai oikeuden määräämä summa äidin tilille. Luonapidosta ei käytännössä saa rahallista hyvitystä, jos äiti ei tähän suostu.
Suurin epäkohta elatusapuasioihin liittyen koskettaa kuitenkin itse elatusavun määrää. Jos isä on vailla vakituisia tuloja, maksaa Kansaneläkelaitos äidille kerran kuussa hieman reilut 150 euroa ihan riippumatta siitä minkä ikäinen lapsi on, tai mitkä ovat lapsen todelliset tarpeet. Sen sijaan, jos isä on töissä, katsotaan äijän tulot hyvinkin tarkkaan. Mitä korkeammat tulot, sitä suuremmat elatusavut. Hurjimmillani olen kuullut, että hyväpalkkainen mies on joutunut maksamaan noin tuhannen euron suuruista summaa alle kouluikäisestä lapsestaan!
No, jos on hyvä palkka, niin asia ei tietysti vaikuta mitenkään muuten kuin periaatteellisella tasolla. Moni äveriäs isä saattaisi ihan mielelläänkin kuluttaa useita satasia kuukaudessa lapsensa harrastuksiin, mutta miksi se pitää tehdä äidin tilin kautta? Ja sitten kun nykymaailmassa ei mikään kestä ikuisesti. Valtava tilipussi saattaa ollakin vain muutaman vuoden hurmio. Mainitsenpa mieltä kiihottavana esimerkkinä vaikkapa kansanedustajat. Meistä osa potkaistaan aina neljän vuoden välein koittavien julkisten yt-neuvotteluiden jälkeen, ja pitkälti muuten pärstäkertoimen perusteella, ulos työpaikaltaan.
Jos elatusapu on oikeuden määräämä, tai lastenvalvojan vahvistama, ei siihen oikein saa muutosta paitsi oikeuden kautta, jos äiti ei muuten suostu. Näin ollen siis kovapalkkaisesta hommasta pois putoavalle etäisälle (tämmöistä sanaa ei muuten saisi edes käyttää) saattaa jäädä todella pitkäksi aikaa entisten tulojen mukaan määrätyt elatusavut. Parhaimmillaan mies maksaa ehkä sekä elatusapuja, että oikeudenkäyntikuluja sekä itsestään että eksästään.
Ai niin.. Jos eronneen rouvan exä on vailla tuloja, ja Kela siis maksaa sen about 150 euroa kuukaudessa, niin arvatkaapa mitä tapahtuu, jos se eronnut rouva löytää uuden, mutta rahakkaamman rakkaan? Sen uuden miehen oletetaan osallistuvan tämän naisensa aiemmasta suhteesta saaman lapsen/ lasten taloudellisiin menoihin. Eli yhteiskunnan maksamat perhe-etuudet pienenevät uuden parisuhteen myötä, ja uusi mies velvoitetaan kustantamaan työttömän äijän jälkikasvusta koituvia kustannuksia. No moni mies tekee tämänkin varmasti ihan mielellään, mutta periaate ja sen automaattisuus kummastuttavat.
Ja sitten ratkaisuun. Elatusapu tulee määritellä tasasummaksi, johon ei millään tavalla vaikuta se, mikä on muualla asuvan vanhemman (yleensä siis isä) palkka. Jos isä on varaton, maksaa Kela kaiken, tai jos isä on pienituloinen, maksaa Kela erotuksen, niin ei tule sitä eriarvoisuusongelmaakaan heti pienestä pitäen. Kenenkään lapsen äidin ei siis tule saada enempää tukea lapsensa elatukseen kuin mitä muut saavat. Pois lukien tietysti sitten kaikki sairaustapaukset, mutta se ei nyt kuulu ex-puolison maksamiin elatusapuihin muutenkaan.
Oma, täysin hatusta (mutta myös kokemuksesta) vetäisty arvioni sopivasta elatusavun suuruudesta on seuraava:
Kun lapsi on 0-5 vuotta vanha, maksaa isä/ Kela äidin tilille lapsen menoihin tarkoitettua elatusapua 110 euroa kuukaudessa.
Lapsen ollessa 6-10vuotias, on elatusavun määrä 150 euroa/ kuukausi.
11-15ikäisestä lapsesta on isän tai yhteiskunnan maksettava äitylille 200 euroa.
Viidestätoista ikävuodesta täysi-ikäisyyteen saakka sopiva elatusavun on määrä 280 euroa.
Joku voi laskea tarkemmin, mutta periaate on tässä. Harrastusvälineisiin, lisensseihin, vakuutuksiin ja lääkelaskuihin en tässä nyt puutu. Kuitenkin, jos lapsi alkaa jossain vaiheessa viettää enemmän aikaa sen vanhemman luona, jonka kanssa ei virallisesti asu, tulee luonapitokorvaus, tai jopa elatusapumaksun suunnan muutos hoitaa nykyistä helpommin. Samoin tapaamisten järjestämisestä koituvat matkakustannukset tulisi laittaa vanhempien välillä puoliksi.
Lopuksi.
Tunnen useita isejä, joita korpeaa se, että he joutuvat maksamaan rahaa entiselle muijalleen. Erityisesti korpeaa se, että läheskään koko summaa ei käytetä lapsen tarpeista aiheutuviin kustannuksiin. Jotkut eukot ovat tehneet ulkomaan matkoja eksänsä maksamilla elatusapurahoilla aikana, jolloin lapsi on kuitenkin ollut isänsä luona.
Tämä on jumalauta tasa-arvokysymys. Älkää miehet suostuko tuollaiseen enää.
Ja moni ei olekaan suostunut. Useat piilottavat varallisuuttaan esimerkiksi lainanhoitokuluihin, tai yritykseensä. Osa tekee yksinkertaisesti pimeää työtä esim. ravintola-, tai rakennusalalla, ja jättää elatusavut yhteiskunnan harteille. Tästä koituu luonnollisesti tappiota Oy Suomi ABlle, mutta en osaa syyttää näitä miehiä. Sen verran epätasa-arvoinen tämä yhteiskunta näissä perheasioissa heitä kohtaan on.
Juho Eerola 