SDP:n vaalilupaukset tuskin toteutuvat.

Maanantaina 25.3 katsoin suurella mielenkiinnolla Ylen SDP päivän päälähetyksen. Olihan siellä haastattelussa gallupien mukaisesti Suomen seuraavaksi pääministeriksi nostettu demaripomo Antti Rinne.

Koko kuluneen neljän vuoden ajan on SDP:n politiikan punaisena lankana ollut hallituksen politiikan arvostelu. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta tai outoa. Näin oppositiopuolueen kuuluukin menetellä, ja näinhän Perussuomalaisetkin on toiminut aina siitä saakka, kun puolueemme johdossa tapahtunut tervehtyminen aiheutti sen, että meidät heitettiin Sipilän ja Orpon hallituksesta ulos.

Demareiden oppositiotoiminnassa on kuitenkin pari muttaa, jotka puuttuvat vastuullisemmilta puolueilta.

Ensinnäkin, SDP oli mukana hallituksessa vuosina 2011-2015 ja Antti Rinne itse toimi loppuajan valtionvarainministerinä. Eli valtion ylimpänä kirstunvartijana oli nykyinen kaiken lupailija Rinne. Miksi hän ei silloin toteuttanut esimerkiksi niitä samoja eläkelupauksiaan, joita nyt antaa ja miksi kuntien valtionosuuksia leikattiin ennätysmäärä?

Kun olen tätä demareilta itseltään kysynyt, on vastaus aina tullut kuin yhdestä suusta, ja se vastaus on ollut Kokoomus. Kokoomus kuulemma oli niin vahva, ja sai tukea muilta hallituspuolueilta (RKP, KD, Vihreät), että oli pakko leikata, eikä millään voinut antaa rahaa muuta kuin korkeintaan Kreikkaan.

Uskon selityksen. Sellainen se Kokoomus on. Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta, että nyt demarit kuitenkin ovat arvostelleet jopa Perussuomalaisia hallituksen ”köyhää kurittavista” leikkauksista, kun sen niukat kaksi vuotta saimme sinistyneiden ministereiden komennuksessa siellä nappia painaa. Yhtä vahvahan se Kokoomus on edelleenkin ollut. Kepu ja Siniset tukenaan. Me sentään yritimme vaihtaa ministereitä.

Toinen seikka, mikä Rinteen toiminnassa on kiinnittänyt huomiota, on se, että hän on luvannut perua väistyvän hallituksen huonot päätökset.

Olen samaa mieltä. Aktiivimalli ei toimi ja vielä huonommin toimii taksilaki. Ne joutaisikin perua. Etenkin tuosta taksilaista olen katkera. Sen puolesta piti äänestää, ettei olisi lennetty puolueesta ulos ennen kuin saimme johtoa vaihdettua. Sama hallintorekisterin kanssa.

Vaan kenen kanssa Rinne nämä huonot päätökset peruu?

Antti Rinne ja SDP ovat ilmoittaneet, että Perussuomalaiset ei mahdu heidän kanssaan samaan hallitukseen. Myöskään Orvon Kokoomus, tai Sipilän Keskusta eivät kuulemma kelpaa. Ja sivumennen sanoen, Orpo ja Sipilä eivät muuten peruisi yhtään nyt neljän vuoden aikana hallituksessa tekemäänsä lakia.

SDP:lle kelpaavat Vihreät ja Vasemmistoliitto. Näiden kolmen puolueen yhteenlaskettu kannatus ei tuoreimmissa gallupeissa, eikä etenkään vaaleissa yllä kuitenkaan edes 45 prosenttiin. Sillä ei vielä toimintakykyistä hallitusta saa aikaan. Jos mukaan otetaan RKP ja Kristillisdemokraatit, päästään niukasti yli 50 prosentin, mutta nämä kaksi puoluetta tuovat mukanaan sitten sellaisia ehtoja, jotka eivät todennäköisesti punavihreille käy. On huomattava, että RKP ja KD olivat koko nykyiset kuluneet neljä vuotta suurimmassa osassa asioita enemmän hallituksen tukipuolueita, kuin opposition mukana äänestämässä.

Todennäköisin vaihtoehto onkin se, että SDP päätyy muodostamaan hallituksen juurikin Kokoomuksen kanssa ja Petteri Orpo jatkaa valtionvarainministerinä. Mukaan pääsevät varmimmin Vihreät ja Rkp. Ehkä myös Kristilliset. Vasemmistoliittoa Kokoomus ei huoli, ja tähän on Rinteen taipuminen. Keskusta ottaa Sipilän johdolla vaaleissa niin pahasti takkiinsa, että jää vapaaehtoisesti oppositioon, jossa Perussuomalaiset kuitenkin ottaa ilmatilan haltuunsa, nousten suurimmaksi puolueeksi vuoden 2023 vaaleissa.

Tämä kaikki tulee tarkoittamaan sitä, että pääministeri Antti Rinne joutuu syömään lähes jokaisen sanansa. Eläkkeitä ei etenkään tulla nostamaan, eikä kikyä tai aktiivimallia perumaan. Seuraava taantuma, joka oven takana kolkuttaa, tulee päinvastoin tarkoittamaan lisää leikkauspaineita.

Ainoa vaihtoehto esittämääni pelikuvioon voisi olla se, jos Perussuomalaiset onnistuisi kampeamaan itsensä Vihreitä tai jopa Kokoomusta suuremmaksi puolueeksi. Tämä on mahdollista noin 15-17 prosentin äänisaaliilla. Tämä myös edellyttäisi Antti Rinteeltä ajattelutavan muutosta. Perussuomalaisten ja SDP:n asenteet eivät eroa paljonkaan esimerkiksi työelämään liittyvissä kysymyksissä. Teollisuuden kilpailukyky on molemmille puolueille eräs ykkösteemoista. Ja vaikka Antti Rinne ei sosiaalitätien torujen pelossa tätä uskallakaan myöntää, niin eivät ne satamien, metalliverstaiden ja konepajojen leijonakorua kantavat rautakourat mitään kovin maahanmuuttomyönteisiä kavereita ole, vaikka osa heistä vielä demareitakin äänestääkin.

Ja se Rinteen maanantai-iltainen tv-esiintyminen. Voi kun oli vaikeaa. Ainoa mikä kävi selväksi, oli että lihaa saa vastaisuudessa syödä jos siitä maksaa kasviksia korkeamman alvin.

Mainokset