Olen jotenkin ajatellut, että lähestyvät EU vaalit ja vanhojen valtarakenteiden pelkäämä ”populistien” esiinmarssi niissä, ajaisivat Euroopan Unionia kuin itsestään nykyistä avoimempaan ja reilumpaan suuntaan. Hämmästyksekseni olen huomannut, että onkin käynyt aivan päinvastoin.
Helmikuun alussa parlamentin asialistalta pudotettiin pois esitys, joka toteutuessaan olisi lisännyt avoimuutta EU parlamentin valiokunnissa. Ideana oli, että jokainen kansalainen olisi tämän jälkeen voinut tarkistaa, miten se oma edustaja siellä valiokunnissa äänestää. Nyt esitys kuitenkin vedettiin viime hetkellä pois. Valiokuntien avoimuus olisi ollut erinomaisen tärkeää, sillä niissä käytännössä päätetään parlamentin kanta lakiesityksiin. Valiokuntaäänestysten tuloksen pohjalta parlamentti aloittaa neuvottelut sekä komission, että jäsenmaiden kesken ja tulos harvoin vaihtuu siitä miten valiokunnassa on käynyt.
Toinen avoimuuteen liittyvä ongelma, joka erityisesti nyt tämän talouskriisin aikana on käynyt ilmi, ovat EU-maiden johtajien, eli Eurooppa-neuvoston kokoukset. Ne kokoukset ovat aina suljettuja, eikä keskusteluista löydy asiakirjoja, joita kansalaiset saisivat katsoa. Suomessa eduskunnan Suuri valiokunta ehkä saa raportin, jonka yhteydessä todetaan vaitiolovelvollisuus. Avoimuuden merkitys korostuu mielestäni etenkin nyt, kun niissä kokouksissa on alettu käsitellä ministerien voimin jopa unionin rakennetta kohti liittovaltiota vievää lainsäädäntöä. Tästä eivät kuitenkaan lehdet pääse kirjoittamaan, kun ei pöytäkirjoja ole saatavilla. Federalistiset ministerimeppiehdokkaat pääsevät kirkkain silmin Suomessakin väittämään, että liittovaltiosta puhuminen on muka pölhöpopulismia. Kokouksen kulusta tehdyt muistiot kätketään ulkoministeriön uumeniin.
EU:n perustuslaki (jonka nimi vaihdettiin Lissabonin sopimukseksi, kun se ei muuten mennyt läpi) laajensi asiakirjojen julkisuutta, mutta vain periaatteessa. Asetusten voimaansaattaminen ei EU parlamentin vastustuksen tähden ole edennyt. Olisiko aika vaihtaa se parlamentti? Liittovaltiota kannattavat federalistit ulos ja talousyhteistyötä korostavat avomieliset uudistajat tilalle.
Juho Eerola 