Eurovaalianalyysi

Eurovaalit olivat ja menivät. Perussuomalaisten tulos 12,9 % oli puolueen historian (kaikki vaalit huomioiden) toiseksi paras saavutus. Bändimme toiseksi myydyin levy ja Beamonin toiseksi pisin hyppy, jota kukaan ei koskaan noteerannut. Jytky 2011 kummittelee mielessä ja se saa kaiken muun tuntumaan laimealta. Tulos on kuitenkin verraten kova ja saimme sen aikaan ilman Timo Soinin ehdokkuutta. On pakko uskoa, että Soinin mukana ollessa olisimme varmasti saaneet paremmankin menestyksen, mutta enää ei kukaan voi väittää, että olisimme vain ja ainoastaan puheenjohtajamme varassa. Todistimme, että pärjäämme ilmankin. Ja vaikka Timo mukana olisi ollutkin, emme varmaankaan olisi yltäneet niin suureen parannukseen, että paikkamäärämme olisi noussut kolmeen. Halla-ahon ja Soinin otatus puolueen äänikuninkuudesta olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista seurattavaa.

Äänestysprosentti jäi kohtuuttoman alas. Ihmisiä ei vaan EU kiinnostanut paljon jääkiekkofinaalia enempää. Olen taipuvainen uskomaan, että tästä kärsi erityisesti oma puolueeni Perussuomalaiset. Näinhän moni politiikan tutkija on aiemmin analysoinut, että RKP, kristilliset ja Kokoomus saavat oman väkensä aina uurnille. Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto (vaalien ainoat voittajat silti) pärjäävät sitä paremmin, mitä korkeammalle äänestysaktiivisuus nousee. Nyt ei noussut.

Oma äänimääräni (reilut 9000) oli pettymys. Olin luvannut leikata lettini pois, jos 20 000 ääntä menee rikki. Nyt saa tukka kasvaa. Ennen vaaleja veikkasin, että tulen olemaan oman puolueeni listalla parhaassa neljänneksessä. Tämä toteutui, vaikka Laura Huhtasaari panikin minut tiukille. Olin Suomen kolmanneksi suosituimman puolueen viidenneksi suosituin ehdokas, ja se on kova tulos se. Kymen kohta hautaan painuva vaalipiiri oli Perussuomalaisten parasta kannatusaluetta. Saimme täällä 17,9 prosentin kannatuksen. Ainoastaan Satakunta pääsi edes lähelle. Kotikuntani Kotka oli puolestaan Kymen vaalipiirin perussuomalaisin kunta. Kannatusprosenttimme oli hulppeat 20,8 prosenttia. Olin itse Kotkan ylivoimainen äänikuningas, eikä minulle pärjännyt sen enempää Mestari, kuin Aleksanteri Suurikaan. Kotkan ja Kymen tuloksilla olisimme saaneet kolme meppiä Brysseliin. Siinä vähän mallia muun Suomen persuille.

Vielä vaalipäivän aamuna uskoin, että kansa lähtee sankoin joukoin uurnille. Uskoin että Perussuomalaiset saa kolme meppiä, ja uskoin itse kamppailevani tasaväkisesti juuri siitä kolmannesta paikasta.  Paljonpa uskoin. Tiesin nahoissani, että Jussia ei meidän listalta voita kukaan. Jännitin, ettei vaan käy niin, että Sampo Terho putoaa. Se olisi ollut oikeudetonta ja kohtuutonta hyvin työnsä hoitanutta euroedustajaa kohtaan. Uskoin kuitenkin Sampon olevan listamme kakkonen. Kolmannesta paikasta taistelivat minun laskujeni mukaan Juha Väätäinen, Toimi Kankaanniemi, Pirkot Mattila ja Ruohonen -Lerner, sekä minä itse. Arvasin ihan oikein, että oma vaalipiirini on vahvasti takanani ja siksi kuvittelin kamppailevani vakavasti juuri siitä kolmannesta paikasta, jonka siis katsoin persujen voittavan. Varasijaankin olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen.

Pirkko Ruohonen -Lerner ja Toimi Kankaanniemi pärjäsivät minua paljon paremmin kuin olin ikinä uskonut. Kuvittelin taistelevani heidän kanssaan samoissa lukemissa. Juha Väätäinen ja Pirkko Mattila saivat puolestaan odotuksiini nähden yllättävänkin huonon tuloksen. Laura Huhtasaarta ja Marko Kulpakkoa pidin ennalta laskien listamme mustina hevosina ja Laura todellakin lunasti odotukset. Siinä on nainen, josta puolueellemme on vielä paljon iloa. Muut ehdokkaamme olivat toki kaikki hyviä, mutta jäivät vaalikamppailun tiimellyksessä auttamattomasti sivuun. Sakari Puisto, Anne Louhelainen, Erkki Havansi, Mauno Vanhala, Ilkka Matinpalo ja monet muut tekivät hartiavoimin töitä. Älykkyydestä ja osaamisesta ei menestyminen jäänyt kiinni, mutta jos ei media huomaa, niin ei huomaa äänestäjäkään.

Kokoomus oli Suomen suurin puolue ja siitä heille onnittelut. Heillä oli vahva ja kannattajiensa näköinen lista. Nostan esiin Antti Häkkäsen, nuorukaisen Mäntyharjulta, joka teki erittäin vahvan kampanjan ja tuloksen. Siitä pojasta vielä kuullaan. Keskustan menestystä en ymmärrä. Väyrysen ja Rehnin linja on täysin vastakkainen ja puolueen europarlamenttiryhmä Kepun kotimaanpolitiikan huomioiden jopa järjen vastainen, mutta niin vain kansa lankesi. Voi olla että tulee sanomista, mutta väitän että niitä äänestäneet eivät kyllä oikeasti ole perillä Euroopan politiikasta juuri ollenkaan. Jos kannatatte liittovaltiota, niin äänestäkää Kokoomusta ja jos vastustatte, niin äänestäkää meitä, mutta kepua äänestäessänne ette todellakaan tiedä mitä saatte.

Demareiden kannatusprosentti ja tulos oli puolueelle katastrofi. Paljoa ei olisi tarvinnut huonommin mennä, niin olisivat jääneet yhteen meppiin. Kun kuunteli Paavo Lipposen lausuntoja ystävästäni Jussi Halla-ahosta, niin ei voi muuta sanoa, kuin että ihan oikein demareille. Veikkaan että syöksylasku jatkuu Rinteen mukaisesti aina alaspäin.

Vasemmistoliitto palasi viiden vuoden tauon jälkeen europarlamenttiin. Olen ihan tyytyväinen, että valituksi tuli Merja Kyllönen (joka muuten on Kotkan perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajan, Vesa Levosen serkku), eikä minun eroani perussuomalaisten varapuheenjohtajuudesta vaatinut Li Andersson, joka turkulaiseksi rivivaltuutetuksi ja keskisuuren puolueen nuoriso-osaston puheenjohtajaksi saa koko ajan ihan kohtuutonta julkisuutta mediassa. Vihreät menetti toisen meppinsä ja se on mielestäni ihan oikein niille rikkidirektiivin säätelijöille. Sari Essayahin (kd) putoaminen sen sijaan oli iso sääli. Siinä on meillä ollut ahkera ja osaava edustaja. Kristillisdemokraattien yleisestä putoamisesta koko parlamentista olen sen sijaan tyytyväinen. Hallitusneuvotteluissa 2011 myi puolue periaatteensa liittyen näihin euron tukipaketteihin. Voisin keksiä monta Judas Iskariotiin, Jakobin ääneen ja Esaun käsiin liittyvää vertausta, mutta annan moisen jeesustelun nyt olla.

RKP piti paikkansa europarlamentissa ja siihen on syynä vain ja ainoastaan huono äänestysprosentti ja nukkuvat persukannattajat.

Toivon että puolueemme ottaa oppia Britannian Itsenäisyyspuolueesta ja Tanskan Kansanpuolueesta. Ne olivat omien eurovaaliensa ykköspuolueita ja ovat tähän asti toimineet samassa europarlamenttiryhmässä kuin Perussuomalaisetkin. Maahanmuuttoteemaa on nostettava entistä enemmän framille ja eurokriittisyyttä terävöitettävä. Potentiaalia meillä kyllä on. Uskon ja toivon, että saamme neuvoteltua hyvän paikan suureen ja dynaamiseen eurokriittiseen ryhmään.

Aivan lopuksi haluan kiittää Timo Soinia, joka – vaikka ei itse ollut ehdolla, tsemppasi väkeämme kiitettävästi. Samoin iso kiitos vaalikoordinaattori Pekka M Sinisalolle, sekä omalle tukijoukolle, josta nostan esiin Olli Kekkosen, Freddy Van Wonterghemin ja Arto Hirvosen. Monta muutakin on mielessä, mutta ei tästä kolumnista nyt mitään puhelinluetteloa ole tarkoitus tehdä. Kiitos kaikille.