Rasismikirjoitus

Vuoden vaihteen molemmin puolin julkaistiin muutamia tutkimuksia liittyen suomalaisten asenteisiin ulkomaalaisia kohtaan. Julkista keskustelua aiheen tiimoilta jatkettiin kolumneissa, joukkoviestimissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa.

Olen itse tutkinut sekä työn että kiinnostuksen vuoksi tätä samaa ilmiötä jo 90 luvulta asti. Laaja, vuosikymmeniä jatkunut yleistrendi on se, että suomalaiset ovat jatkuvasti vähemmän ja vähemmän vihamielisiä toisen näköisiä ihmisiä kohtaan. Sen sijaan ilmiönä maahanmuuttoon suhtaudutaan aina vain kriittisemmin. Eli yksinkertaistaen, suomalainen uskaltaa nykyisin puhua vierasta kieltä, eikä bussissa oudoksu eriväristä kuljettajaa. Samalla kuitenkin ymmärretään, että laajamittainen maahanmuutto on sekä sisäisen turvallisuuden, että huoltosuhteen kannalta negatiivinen asia.

Suomesta on myös muutettu esimerkiksi Hollantiin, kun täällä muka on niin rasistista. Laajat kansainväliset vertailut kuitenkin todistavat, että Suomessa ei ole sen enempää rasismia, kuin muuallakaan Euroopassa. Eteläeurooppalaiset ovat päinvastoin huomattavasti meikäläisiä rasistisempia. Moni Suomeen pakolaisena tullut on kertonut minulle oman monikulttuurisen synnyinmaansa etnisiin vähemmistöihin kohdistuvasta vainosta. Eikös sekin ole rasismia?

Maahanmuuttajat ovat siis itsekin rasisteja. Eivätkä ainoastaan suomalaisia kohtaan, vaan myös toisiaan. Kurdi ei siedä turkkilaista, eikä kosovolainen serbiä. Somalit ottavat helposti yhteen irakilaisten kanssa ja venäläiset katsovat monesti olevansa hieman parempia maahanmuuttajia kuin mjusulmaanit.

Olen työskennellyt 11 vuotta Kotkan maahanmuuttajapalveluissa. Oli yllättävää huomata, kuinka samoista syistä, mutta eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneet henkilöt saattoivat suhtautua toisiinsa hyvinkin vihamielisesti. Iranilaista ja valkovenäläistä turvapaikanhakijaa ei voinut majoittaa samaan huoneistoon, koska valkovenäläinen ”saastutti” oikeauskoisen jääkaapin vääräuskoisella ruokavaliollaan. Tuore tutkimus vahvistaa empiirisen kokemukseni. Rasismi Suomessa on noussut nimenomaan maahanmuuttajien tekemisten tähden. Suomessa syntyneiden harjoittama rasismi oli vähentynyt, mutta tämä piti tutkimuksesta itse lukea, kun sitä ei media osannut uutisoida.

Television rasismikeskustelussa Keniasta Suomeen muuttanut ja rasismin selittämisestä leipänsä tienaava mies väitti olevansa suomalainen. Suomen kansalainen ehkä, mutta etnisesti kyllä yhtä vähän suomalainen, kuin mitä minä olen nandi tai kikuju. En tiedä kuinka suvaitsevaisesti Keniassa suhtauduttaisiin, jos menisin sinne asumaan ja arvostelemaan paikallisten ihmisten tapoja määritellä itsensä. Kenelle siellä valittaisin rasismin kokemuksesta, jos kenialaisuudelleni naurettaisiin?

Koripallojoukkueet ovat olleet edelläkävijöitä erinäköisten ihmisten kotouttamisessa. Siellä tiedetään, että vahvistuksen on oltava sellainen, joka ratkaisee pelin. Vaihtopenkillä istujia löytyy omistakin junioreista. Jos ulkomaanavun peli ei kulje, hommataan sille menolippu yli Atlantin. Samaa logiikkaa tulisi soveltaa muuhunkin maahanmuuttopolitiikkaan. Finlayson, Gutzeit ja Sinebrykoff ansaitsivat pelipaikkansa. Muutamalla muulla on vielä näytöt antamatta.

Mainokset

Palkka-ale ei luo uutta kasvua

Presidentti Sauli Niinistö, Jumala häntä siunatkoon, ilmoitti laskevansa omaa palkkiotaan. Vastaväitteistä huolimatta on asiassa kuultavissa elinkeinoelämän keskusliiton huutojen kaiut. Yleistä palkka-alea tulee olemaan helppo perustella, kun kansanedustajat, presidentit ja muut johtajat ovat ensin nimellisesti hieman tulleet vastaan.

Niinistön ilmoituksesta lähtien olen kieli pitkällä odottanut, milloin Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöf (sd.) tajuaisi pelin hengen ja ilmoittaisi laskevansa omaa palkkaansa. Ei ole tajunnut, vaan kansalainen nimeltä Risto Kolehmainen toi idean julkisuuteen Kymen Sanomien yleisönosastokirjoituksessa 8.1. Omien tovereiden kanssa ympäri maailmaa suoritetut viininjuontimatkat olisi kansalaisten silmissä kuitattu reilulla palkanalennuksella. Olisi ehkä muutama kunnallispoliitikkokin rauhoittunut ja yleisiin säästövaateisiin taipunut.

Johtajien palkanalennuksilla ei taloutta kuitenkaan pelasteta sen enempää kunta-, kuin valtakunnantasollakaan. Työväenliikkeen on myös tultava vastaan. Ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää kilpailuttaa itseään hengiltä aina vain kovemmilla palkankorotusvaatimuksilla. Niin kauan kun yritysten omistajuuspohja kansainvälistyy entisestään, tulee jokainen lakko ja työtaistelu vauhdittamaan teollisuuden työpaikkojen pakoa Suomesta pois. En minäkään Vapaavuorta (kok) kannata, mutta se paljon puhuttu 50 miljoonaa euroa Turun telakalle olisi kyllä löytynyt Metalliliitoltakin.

Kasvua ja uusia työpaikkoja on Kaakkois-Suomeen saatavilla lähinnä Venäjän suunnasta. Itäturismin merkitystä ei oikein osata ymmärtää. Vuoden vaihteessa maassamme vierailleet venäläiset jättivät Suomeen suunnilleen saman verran rahaa, kuin mitä yhdestä risteilijästäkin olisi saatu. Tästä huolimatta venäläisille ei tule antaa viisumivapautta, sillä tänne jäävän rahan määrä ei siitä kasvaisi.

Nyt turisteiksi tulee lähinnä ostovoimaista väkeä. He saapuvat Suomeen rauhoittumaan ja saamaan palvelua. Viisumivapaus toisi tullessaan suuret määrät aivan tavallisia venäläisiä sukankuluttajia, jotka lähinnä täyttäisivät kaikki jonot rajalta alkaen. Samalla kun ostovoimainen oligarkki suuntaisi yhä kauemmas hakemaan luksusta, saisimme riesaksemme kasvavat liikenneongelmat ynnä myymälävarkaudet. Näin minulle jutteli Kotkan Katariinan uimalan saunassa eräs hyväosainen Igor.