Kilpailutus heikentää potilasturvallisuutta.

Kesähelteissä ja trooppisissa öissä ei ennätyskylmien ilmastonmuutostalvien jälkeen pitäisi terveellä aikuisella olla valittamista. Itse olenkin viettänyt hyvin ansaitsemiani kesälomapäiviä lähinnä päivystävänä rantaleijonana. Hikisissä lakanoissakin pyörimisestä olen jollain tavalla oppinut nauttimaan.

Kuitenkin tiedämme, että sekä vanhuksille että sairaille ihmisille näin korkeat lämpötilat öin ja päivin ovat hengenvaarallinen asia. Kautta maailman olemme kuulleet uutisia, kuinka helteiden seurauksena milloin missäkin päin maailmaa kuolleisuus nousee.

Kymenlaakson keskussairaalan jäähdytysjärjestelmä hajosi kesäkuussa. Lämpötila osastoilla on pahimmillaan noussut yli kolmenkymmenen asteen. Tuskaisessa asemassa ovat paitsi potilaat, niin myös henkilökunta. Ainoa ohje mikä työväestölle on annettu, on lisätä taukojen määrää. Tämä kuitenkin taas toisessa kohtaa lisää kiirettä, kun henkilökuntaa ei muutenkaan ole tarpeeksi, eikä helteiden tähden ole lupa palkata lisää.

Uutta jäähdytysjärjestelmää ei Koksiin saada, ennen kuin vasta syksyllä. Tähän on syynä se, että jäähdytyslaitteet, kuten muutkin hankinnat, pitää EU säädösten mukaisesti kilpailuttaa. Ei voida varmuudella sanoa, mutta on syytä epäillä, tämän kilpailutuksen vievän ihmishenkiä. Ainakin se hankaloittaa työoloja.

Kotkan kaupungin velkoja lienee sairaanhoitopiirin kätköissä useiden miljoonien edestä. Mielestäni osana tätä velan maksua voisi kaupunki kustantaa osastoille väliaikaisia tuulettimia, kunnes sairaanhoitopiiri saa kaupungin pyykkisäkin mukana Virosta uuden jäähdytysjärjestelmän.

En ole katkera mutta kuitenkin.

Kymen Sanomien ylänurkassa toimittaja Tuomas Haakana kysyy, miksi olemme katkeria. Edelleen Haakana uskoo maamme asioiden olevan mainiosti ja kritisoi perussuomalaisia, sekä heidän äänestäjiään muka olemattomien ongelmien paisuttelusta.

Olen lyhyen poliitikon urani aikana tavannut tuhansia ihmisiä, joiden asiat eivät ole hyvin ja joilla on perusteltua syytä olla katkeria siitä, että valtiovalta ei ole hoitanut heidän asioitaan yhtä hienosti kuin esimerkiksi toimittaja Haakanan. On omaishoitajia, mielenterveyspotilaita, 20 vuotta sitten lamassa kaikkensa menettäneitä entisiä yrittäjiä, sekä eläkeläisiä, jotka indeksi on kyyryyn taittanut.

Erityisenä huolena Haakanalla näyttää olevan se, että sekä maahanmuutto, että EU tuntuvat olevan perussuomalaisten hampaissa. Hän kysyykin konkreettista näyttöä siitä, mitä hankaluutta nämä seikat ovat elämäämme tuoneet. En käy kertaamaan kaikkia elämäni aikana Kymen Sanomiin kirjoittamiani esimerkkejä, mutta lyön tässä nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Shengenin sopimuksen myötä tulleen vapaan liikkuvuuden seurauksena olemme saaneet kansainvälisiä murtovarkaita ihan eri malliin kuin mitä ikinä. Se ettei Haakana ole näiden uhriksi joutunut, ei tarkoita sitä, etteikö ilmiötä olisi.

Nykymuotoisesta Euroopan Unionista, sekä maahanmuutosta on meille enemmän kustannuksia, kuin taloudellista hyötyä. Laskentatavasta riippuen puhutaan sadoista miljoonista euroista. Velkakriisin jäädessä takaajien kontolle, nousevat vaikutukset miljardeihin.

Olen vuosien saatossa ihmetellyt mustamaalausta, jota käsittämättömän monet toimittajat meitä kohtaan syytävät. Heidän stereotypiansa meistä ylittävät ne stereotypiat, joita meillä väitetään eri asioista muka olevan. Olen antanut ymmärtää, että suurin osa toimittajista on puoluekannaltaan demareita ja nuoremmasta päästä ollessaan joko punaisia tai vihreitä, jotka aiheuttavat minulle poliittista värisokeutta.

Uusi hallitus ryhtyy perimään lehtien tilaamisesta arvonlisäveroa. Tämä tulee nostamaan Kymen Sanomienkin hintaa ja vähentämään levikkiä entisestään. Mielestäni tämä on äärimmäisen huono juttu, joka saa minut erityisen katkeraksi. Toivottavasti voimme edes tästä asiasta olla Haakanan kanssa samaa mieltä.

Kenialaiset rasistit

Helsingin Sanomien ulkomaan osastossa käsiteltiin 14.7 Somalian kriisin vaikutuksia naapurimaa Kenian puolella. Kenian hallitus on kieltäytynyt avaamasta valmiina odottavaa Ifo II pakolaisleiriä, jolle mahtuisi peräti 40 000 pakolaista.

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että Kenian hallituksen mielestä leirin avaaminen olisi turvallisuusriski. Leirin verrattain hyvien elinolojen arvioidaan houkuttelevan sinne muitakin somalialaisia, kuin vain niitä, jotka pakenevat äärimmäistä hätää. Hallitus pelkää edelleen, että leirille tulevat somalialaiset saattaisivat jäädä sinne pysyvästi vielä kriisin päätyttyäkin.

YK:n pakolaisjärjestön UNCHR:n Kenian osaston edustaja Emmanuel Nyabera tiivistää asian: ”Päähuoli on, että sinne tulisi ihmisiä, jotka eivät ole oikeita pakolaisia”. Ihmisoikeusjärjestö Care on raportoinut, että aiemmin samoille alueille tulleiden pakolaisten myötä, ovat raiskaukset ja muut naisiin sekä tyttöihin kohdistuneet väkivallanteot kaksinkertaistuneet. ”Kun pakolaisten määrä kasvaa ja kasvaa, luonnollisesti turvallisuustilanne heikkenee, jatkaa Nyabera.

Olen itse työskennellyt pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien parissa 11 vuotta. Huolenaiheeni ovat täsmälleen samat kuin sekä Kenian hallituksella, että YK:n pakolaisjärjestön Kenian osaston edustajallakin. Pakolaisten määrän kasvun myötä naisten ja lasten turvallisuustilanne heikkenee. Lisäksi liian suuri osa muuttajista ei ole oikeita pakolaisia, vaan he tulevat vain ja ainoastaan parempien elinolojen perässä, eivätkä edes kriisin hellitettyä aio muuttaa takaisin kotimaihinsa.

Minua on näkemysteni tähden syytetty joko rasistiksi, tai halpahintaiseksi populistiksi, joka kerää poliittista kannatusta ihmisten hädällä. Nyt kiinnostaisi kuulla maahanmuuttokriitikoita kritisoivien ihmisten näkemyksiä Kenian hallituksen ilmeisen populistisista mielipiteistä. Edelleen kiinnostaisi tietää, mistä syystä esimerkiksi Helsingin Sanomat päästää tämän kaltaiset ”kenialaiset rasistit” framille, mutta Suomessa samoista teemoista kirjoittavat eivät tahdo valtamediassa saada ääntään kuuluville.

Tarinaa menneistä, markoista penneistä.

Kyläilemässä käynyt alakoululainen löysi kirjahyllystä tyttäreni nokkahuilun. Ostakaa makkaraa –biisi soljui virheettömästi. Totesin, että mikään ei näköjään ole liki kolmeenkymmeneen vuoteen muuttunut. Myös minä jouduin aikoinani opettelemaan saman kappaleen kolmannella ollessani.

Vaan olipahan kuitenkin muuttunut. Selvisi, että sanoja oli vaihdettu. Kohdassa, jossa ennen laulettiin, että ”markalla ja kahdella paljon saa”, lauletaan nykyään, että ”eurolla ja kahdella paljon saa”. Mielestäni tämä on törkeästi väärin. Eilen kaupasta grillattavaa hakiessani havaitsin, että ei eurolla tai kahdella kovin suurelle porukalle makkaraa osteta. Markka oli riittoisampi.