Täyttä kuuta

Kun taivahalle nousevan taas näen täyden kuun,
niin astronautin suuntana on samaan aikaan moon.

Minä kuuta kaihonnut aina olen kuuna,
luokoot Välimereen siltaa guarda che luna.

Vampyyrin tappajat

Ceausescu on kuollut, elääkö Ceausescu?

Maailman tunnetuinta vampyyriseutua on Romaniassa sijaitseva Transilvanian alue. Kreivi Draculan tarina on yhdistelmä vanhaa itäeurooppalaista kansanperintöä ja todellista historiaa muinaisesta hallitsijasta, Vlad Draculasta, joka varsin verisesti pysäytti turkkilaisten etenemisen Eurooppaan 1400 luvulla. Länsimainen viihdemaailma aina Bram Stokerista lähtien on lisännyt omia ärhäköitä mausteitaan tähän kiehtovaan myyttiin.

Vampyyri elää verestä. Päivisin se nukkuu arkussaan, mutta nousee pimeän tullen imemään viattomien uhriensa verta. Vampyyrin touhuilut eivät kestä päivänvaloa ja peilikuvaa sillä ei ole. Ristiä vampyyri kavahtaa oikein erityisesti. Vampyyrin tappaminen on äärimmäisen vaikeaa. Tarvitaan hopealuoteja ja vaarnaa läpi sydämen. Joskus vampyyriksi epäillyn henkilön hauta avataan sen nukkuessa, kun halutaan varmistaa, että verenimijä todellakin on kuollut.

Romanian diktaattori Nicolae Ceauşescu (1918- 1989) oli verenimijä ja vampyyri. Hänenkään tekonsa eivät kestäneet päivänvaloa ja veikkaan että aikamoisia vaikeuksia Nikolaellakin oli itseään peilin välityksellä silmiin katsoa. Ceausescun valtakaudella näkivät miljoonat romanialaiset nälkää. Vammaiset lapset suljettiin suomalaisia vankiloitakin kurjempiin kammioihin ja toisinajattelijoita teloitettiin. Vampyyri itse imi kansansa verta ja asui perheineen yhdessä maailman suurimmista palatseista. Ristiä ei tarvinnut pelätä, sillä kirkko oli kommunistisille diktatuureille tyypilliseen tapaan ajettu ahtaalle.

Kansainvälisessä politiikassa tapahtui 1980 ja -90 lukujen vaihteessa paljon jännittäviä asioita, jotka kiehtoivat historiaa lempiaineenaan pitäneen pikku Juhon mieltä. Berliinin muuri murtui, Neuvostoliitto hajosi ja Jugoslavian sodat alkoivat. Itä-Eurooppaan syntyi yli tusinan verran uusia valtioita. Ainoastaan Karjalaa ei palautettu. Muistiini ovat painuneet synkeät uutiskuvat talvisesta Bukarestista. Vampyyridiktaattori yrittää puhua palatsinsa parvekkeelta äkäiselle kansalle, joka kuitenkin on jo repinyt kommaritunnukset irti Romanian lipusta. Seuraavissa kuvissa teloitettu Ceausescu makaa vaimoineen hangessa.

Nicolae Ceausescun hauta avattiin keskiviikkona 21.7. Romanialaiset haluavat nyt varmistua siitä, että vampyyri todellakin on kuollut. Toivottavasti romanialaiset myös muistavat iskeä kunnon karahkan läpi verenimijän sydämen. Ehkäpä näin varmistetaan, että maailmanhistorian julmin yhteiskuntamalli ja ideologia, eli kommunismi, ei enää koskaan pääse Euroopan vapaiden kansojen verta imemään.

Taas hetken lähempänä kuolemaa

Mennyt viikonloppu oli murheellinen. Ainakin kymmenen suomalaista hukkui uimareissuillaan. Myös oma lähirantani pääsi näihin synkkiin tilastoihin, kun keski-ikäinen mies vajosi pinnan alle Kotkan Metsolassa. Tuntuu pahalta ajatella, että juuri sillä samalla paikalla, jolla on itse käynyt melkein joka päivä opettamassa pientä kaksivuotiasta tyttöä uimaan, on nyt hukkunut mies.

Nuorempana pelkäsin kuolemaa. Jossain vaiheessa olin sataprosenttisen varma, että juuri tämä autoreissu on se, jolloin hirvi tulee eteen ja ruhjoo tuulilasin läpi pyyhkiessään kaikki matkustajat vähintäänkin sinne takakontin päälle. Vettä pelkäsin oikein erityisesti. Olen viisivuotiaana pudonnut jäihin. Raskaana ollut äitini upotti kätensä avantoon ja sai sattumalta toppapukuni hupusta kiinni. Teini-iässä kuolemanpelkoni oli jo sietämätöntä. Koko ajan tuntui, että aivan varmasti kohta joko minä, tai joku läheisistäni saa surmansa jossakin traagisessa onnettomuudessa. Luulin sekoavani.

35 vuotiaan miehen erottaa kaksikymppisestä se tosiseikka, että moni kaveri on jo ottanut yliannostuksen, ajanut tieltä, sammunut hankeen, hukkunut tai sitten vaan kylmän viileästi tappanut itsensä. Kaksikymppisenä pidin ajatusta omasta kuolemastani niin mahdottomana, että siksi pelkäsin sitä. Nyt tiedän kuolevani, joten en oikein enää osaa pelätäkään.

Kuolemanpelkoni loppui viimeistään noin kymmenen vuotta sitten, kun eräs iranilainen turvapaikanhakija tähtäsi pistoolilla päähäni ja sanoi, ”I`m gonna kill you all”. Mietin, että ehdinkö syöksyä päälle, ennen kuin hän vetää liipaisimesta, mutta totesin idean mahdottomaksi. Siinä sekunnin tai kahden aikana mieleni sitten valtasi outo levollisuus. Totesin, että jos tämä nyt kerran oli tässä, niin sittenpähän oli. En kuitenkaan kuollut vielä silloin, vaan mies alkoi nauraa ja ilmoitti vain pilailleensa leikkipyssyllä. Ainoa mikä laukesi, oli jännittynyt tilanne kahden muun turvapaikanhakijan kesken, jota olin alun pitäen sinne huoneeseen rauhoittelemaan mennytkin.

Suomi järjestää nyt psykologin palveluja Afganistanista palaaville rauhanturvaajille. Ylen radiouutisten mukaan jatkuva kuolemanpelko aiheuttaa sotilaille mielenterveysongelmia. Omasta kokemuksesta tiedän, että näin varmasti on, mutta mikä pakko sinne Afganistaniin sitten on mennä sitä kuolemaa pelkäämään? Olen tässä asiassa hieman samanlainen, kuin 60 luvun partaradikaalit isilleen, että mitäs läksitte sinne maailmansotaan.

Toisen maailmansodan veteraanit puolustivat omaa isänmaatamme, eivätkä saaneet psykologin apua mielenterveysongelmiinsa, vaikka varmasti olisivat tarvinneet. En ollenkaan ymmärrä miksi suomalaisten sotilaiden pitää mennä Afganistaniin ja vielä vähemmin ymmärrän sitä, että vapaaehtoisesta kuolemanpelosta pitäisi minun veroeuroillani kustantaa heille vielä mielenterveyspalvelutkin.  Hankitaan mieluummin ne uudet maiharit Suomessa palveleville varusmiehille, ettei tarvitse kumppareissa tetsata.

Moni on höpissyt minulle globaalista vastuusta, jota Suomen jostain mystisestä syystä on kannettava ja puolustusministeri Häkämies (kok.) istuu kanssani samassa kaupunginvaltuustossa. Kaikesta tästä huolimatta suomalaiset joukot on viipymättä vedettävä pois Afganistanista. Etenkin, jos samaan aikaan vielä otamme maahanmuuttajiakin siltä samalta suunnalta. Islamin nimeen tehty terrori-isku on maassamme enää vain ajan kysymys ja sen jälkeen sitä kuolemanpelkoa on täälläkin sitten ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Kun joku kuolee, perustetaan hänen muistokseen ryhmiä sosiaaliseen mediaan. Etenkin jos vainaja on ollut julkkis. Yllättäen Tommy Tabermanistakin tulee merkittävä runoilija jopa sellaisille, jotka eivät ikinä runoja edes lue. Tällaisella R.I.P ittäytymisellä ihminen tekee kuolemasta elämää suuremman. Kuka perustaa ensimmäisen virtuaalisen hautausmaan?

Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Konkreettisimmin se jatkuu biologisissa jälkeläisissä, jotka kantavat sitä parasta dna:ta hamaan ikuisuuteen. Omat teot ja sanat jäävät nekin elämään, kenellä pidemmäksi, kenellä lyhyemmäksi aikaa. Nettiblogi helpottaa tässä ja jos tämä nyt jääkin viimeiseksi kirjoituksekseni, niin minkä maineen saankaan! Facebookprofiilini olen ajatellut testamentata jollekin hirtehishuumorin ystävälle, jotta voin sitten lähetellä terveisiä helvetistä. Kun kroppa laitetaan hautaan, saa mato ruokaa ja varhainen lintu noukittavaa. Joku osa kasvaa kukkasina maan pinnalle. Mehiläiset pölyttävät vainajaa, joka näin uudestisyntyy osaksi luonnon ikuista kiertoa, sekä aineen häviämättömyyden lakia.

Ja kun tuuli käy hänen ylitseen, on hän kaikkialla.

Pieni vinkki Hannu Eklundille

Sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen, vapaa-ajattelija Hannu Eklund muistelee 14.7.2010 julkaistussa kaupunkilehti Ankkurissa villiä 70 lukua, jolloin hän Kotkan lyseon kouluneuvoston oppilasjäsenenä oli vaatimassa uskontoon viittaavan seinätekstin poistamista koulunsa juhlasalista. Samalla hän peräänkuuluttaa meidän suomalaisten tukea eräälle Italiaan Suomesta muuttaneelle maahanmuuttajalle. Tämä maahanmuuttaja, Soile Lautsi, ei parhaiden demarioppien mukaisesti osaa elää maassa maan tavalla, vaan vaatii italialaiseen perinteeseen kuuluvien krusifiksien poistamista maan koulujen seiniltä.

Haluan antaa Hannu Eklundille vinkin. Suomen, kuten muidenkin Pohjoismaiden, lippuun on uskonnonvapautta ilmeisen loukkaavasti kätketty ristisymboli. Eikö se pitäisi Eklundin ihanteiden mukaan poistaa? Jäljelle jäisi vain valkoinen lakana, ikään kuin antautumisen merkiksi hulmuamaan.

Jos väestösuhteissa tapahtuvat muutokset Euroopassa jatkuvat samoissa merkeissä, kuin mitä viime vuosikymmeninä on tapahtunut, tulee useissa Euroopan maissa olemaan vuosisadan loppuun mennessä islaminuskoinen enemmistö. Ehkäpä Ruotsin lippu on ensimmäinen, jossa ristin kuva korvataan sinisellä pohjalla lepäävällä keltaisella puolikuulla. Suomen valkoinen lakana saanee sinisen puolikuunsa sitten hieman myöhemmin. Siinäpä sitä on jälkipolvillekin vapaa-ajateltavaa.

Rasismista ja väkivallasta

Tämä kesä on tuntunut poikkeuksellisen väkivaltaiselta. Seksuaalivähemmistöjä vastaan tehty kaasuisku ja muutama päivä tämän jälkeen paljastunut SETA: n päämajan (Seta Tuomon tupa?) töhriminen herättivät keskustelun äärioikeiston noususta ja tekijöiden natsiyhteyksistä.

Vasemmistolaisetkin pitävät aina välillä omia mielenilmauksiaan. Niiden yhteydessä töhritään seiniä, hajotetaan liikkeiden ikkunoita, estetään elinkeinon harjoittamista ja poltetaan makasiineja. Che Guevaran kuva paidassa, tai sirppi ja vasara symboleina eivät kuitenkaan herätä mediassa samanlaista kauhua, kuin natsitunnukset. Eivät, vaikka kommunismi johdannaisineen lienee jo maailman historiassa uskontojakin suurempi tappajaideologia.

Myös somalit ja Irakin kurdit ovat kuluneena suvena ottaneet yhteen. Tunnetuin tapaus sattui Linnanmäellä, mutta vastaavia kahinoita on kesän mittaan käyty monissa vastaanottokeskuksissa ympäri Suomen. Samoin suomalaiset ovat syyllistyneet väkivaltaan maahanmuuttajia kohtaan. Näissä yhteyksissä muistetaan aina mainita rasismi.

Jos somalit hyökkäävät irakilaisten kimppuun, ei milloinkaan puhuta rasismista, eikä mietitä onko heillä mahdollisesti yhteyksiä johonkin islamistiseen klaaniin. Miksi ei puhuta ja miksi ei mietitä? Väitän rohkeasti että useat maahanmuuttajaryhmät ovat paljon rasistisempia, kuin keskivertosuomalaiset. Turkkilainen ei tykkää kurdista, eikä albaani serbistä. Afrikan kansat ovat toisiaan kohtaan huomattavan rasistisia ja arabit kokevat itsensä muita paremmiksi. Venäläiset eivät tykkää kenestäkään, eikä kukaan tykkää venäläisistä.

Maahanmuuttajien työttömyyttäkin selitetään suomalaisten kielteisillä asenteilla maahanmuuttajia kohtaan. Menkääpä kiinalaiseen ravintolaan ja laskekaa kuinka monta suomalaista siellä on töissä? Puhumattakaan etnisistä pitserioista, jotka käyvät jopa reviiritaisteluja keskenään siitä, millä alueella kaupunkia saavat kurdit myydä kebabia ja millä puolen turkkilaiset. Etelä-Kymenlaaksossa toimiviin venäläisiin huolintafirmoihin on melko turha pyrkiä töihin, jos ei itse ole venäläinen.

Olen työskennellyt pitkään vastaanottokeskuksissa. Virallinen oppi kuuluu siten, että ihmisille pitäisi kertoa kuinka monikulttuurisuus on tulevaisuutta ja välttämätöntä. Meidän tulisi oppia hyväksymään eri kulttuureista tulevat ihmiset työtovereinamme ja naapureina. Kuitenkin, käytännön työssään nämä samat ihmiset miettivät, että eihän kongolaista ja irakilaista turvapaikanhakijaa nyt voi samaan huoneeseen asuttaa, sillä sotahan siitä syttyy.

Heinäkuun alussa sattui Porvoossa traaginen ampumavälikohtaus. Romanivähemmistöön kuulunut, juuri vankilasta vapautunut mies surmasi kolme kantaväestöä edustanutta fiftaria nakkikioskin jonoon. Tapausta ei tietenkään uutisoitu rasistisena tekona. Mietitäänpä asiaa toisinpäin. Jos joku jenkkiautoja harrastanut rockabillyjätkä olisikin ampunut kolme mustalaista samalla tavalla, olisi heti alettu puhua diinariporukoihin pesiytyneestä rasismista. Varmasti löydettäisiin se  etelävaltioiden lippu tekijän asunnon seinältä.  Entä olisiko tämä surmatyön tehnyt romani murhannut kolmea sattumalta paikalle tullutta oman klaaninsa edustajaa, vaikka ei näitä olisi edes tuntenutkaan? Valkoiset surmasi, eli oliko rasismia?

Väkivalta on väärin, sillä se lopettaa vittuilun. Vittuilu on oikein ja aion jatkaa aloittamallani tiellä. Voi olla että tulee vielä nekkuun.

Jatkoa adoptio- ja avio-oikeuteen.

 

Tarkoitukseni oli jo siirtyä uusiin aiheisiin, mutta epäonnistuin. Viimeviikkoinen kirjoitukseni homojen avioliitto- ja adoptio-oikeudesta poiki todella paljon palautetta. Kiitos siitä! Valitettavasti olen ilmeisesti onnistunut tuhrimaan muutaman tänne blogiini annetun postauksen bittiavaruuteen. Olen hieman tunari vielä tuossa moderoinnissa. Kiitokset myös sähköpostitse, puhelimitse ja facebookissa saamastani palautteesta. Opin siitä paljon ja kantani muutaman asian suhteen tarkentui.

Avioliitto on ihmisen keksimä instituutio. Perinteisesti se on ollut miehen ja naisen välinen liitto. Minun puolestani se saa näin myös jatkua, olipa sitten jonkun mielestä kenties epätasa-arvoista tai ei. Minua ei myöskään haittaa joidenkin ravintoloiden tapa päästää naisasiakkaita sisään ilman pääsymaksua.  Se että kaksi miestä, tai naista, seurustelevat keskenään ja asuvat yhdessä, ei häiritse minua lainkaan. En missään muotoa pelkää tai vihaa sellaista. Asukoot keskenään, rekisteröikööt suhteensa ja perikööt toisensa. Ei haittaa eikä häiritse. Tarvitaanko siihen oikeutta avioliittoon, on jo toinen kysymys.

Rakennan maailmankuvani pitkälti keskiarvojen ja todennäköisyyksien mukaan. En poikkeuksien. Miehenä ja isänä kanttini kestää sanoa, että nainen on keskimäärin parempi vanhempi kuin mies. Siinä missä nainen keskittyy lapseensa, valitsee mies työn, politiikan, urheilun, auton rassaamisen, bänditouhut, tai kaljan juomisen. Nainen voi myös tulla raskaaksi ja synnyttää lapsen, vaikka asuisikin toisen naisen kanssa. Homomiehellä sen sijaan ei naisen kanssa oikein tööttää. Minulla ei olisi suuria vaikeuksia hyväksyä adoptio-oikeutta kahdelle naiselle.

Tunnen ja tiedän homomiehiä. En muista heistä kenenkään koskaan haaveilleen lapsesta. Myöskään heidän elintapansa eivät kaikilta osin tue ajatusta vastuullisesta vanhemmuudesta. Paljon enemmän tunnen toki vastuuttomia ja holtittomia heteromiehiä, jotka tästä vastuuttomuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) ovat tulleet isiksi. Miksi heteroseksuaalien biologista vanhemmuutta ei kyseenalaisteta, miettii moni. Tässä on hyvin pitkälti sama tilanne, kuin maahanmuuttokeskustelussa. Henkilö A haluaa lopettaa maahanmuuton, koska se lisää sekä rikollisuutta, että yhteiskunnan varoilla loisimista. Henkilö B vasta-argumentoi väittämällä, että kyllähän osa suomalaisistakin on rikollisia ja tukien varassa eläviä. Argumentti on kestämätön. Pitäisikö veneen antaa vuotaa vielä lisää, jos siellä jo ennestäänkin on vettä pohjalla?

Pitäisikö siis iso osa meistä miehistä nyt pakkosterilisoida vastuuttoman käytöksemme ja isäksi soveltumattomuutemme tähden? Kyllä varmaan, mutta sitä saa joku muu kuin minä lähteä ajamaan. Pitäisikö vanhemmuuteen kykenemättömiltä äideiltä ottaa lapsi huostaan aina, jos hän ei täyttäisi vieraankaan lapsen adoptoimiseen edellytettäviä kriteereitä? Meillä on yhteiskunnassa paljon mätää, mitä ei vaan saa kitkettyä, mutta ei sillä voi perustella lisää onnettomuuksia.

Antarktikselta on erään palautteen antajan mukaan löydetty kaksi pingviiniurosta, jotka ovat ottaneet hylätyn munan haudottavakseen. Hyväksytään siis homomiesten adoptio-oikeus Etelänapamantereella sadan vuoden, eli neljän sukupolven koeajaksi. Sitten verrataan kokemuksia ja päätetään voiko käytännön ulottaa myös muihin maanosiin. Hölvätköön siellä pingviinien kanssa muniaan.

Uskon että homot tulevat saamaan sekä avioliitto- että adoptio-oikeuden. Mitä seuraavaksi? On uskonnollisia yhteisöjä, joissa moniavioisuus on tavallinen ilmiö. Samoin on erilaisia hippikommuuneja, joissa asuu useita miehiä ja naisia ja joissa parinvaihtokin saattaa olla verraten liberaalia. Aikaisempi kirjoitukseni poiki paljon hyviä perusteita homoadoption ja –avioliiton puolesta. Niillä kaikilla pystyisi yhtä hyvin perustelemaan myös esimerkiksi yhden miehen ja kahden naisen oikeutta mennä naimisiin ja toimia virallisena huoltajana kaikille tästä kombinaatiosta sikiäville jälkeläisille. Miksi lapsella tulisi olla vain kaksi virallista huoltajaa, kun huolehtiva kommuuni voisi tarjota niin paljon enemmän turvaa ja rakkautta? Olemmeko ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä, jos emme hyväksy muslimien ja mormonien vaatimusta polygamiasta?

Pakkoruotsikeskustelu

 

Leipätyöni on järjestellä tulkkauksia. Kymmenet ja taas kymmenet viranomaiset ottavat päivittäin ympäri Suomen yhteyttä ja tilaavat mitä eksoottisimpien kielten tulkkeja maahanmuuttaja-asiakkailleen. Minun tehtäväni on aina etsiä sopiva henkilö auttamaan hädässä. Olen suomalaisten tulkkien lisäksi työllistänyt vuosien saatossa myös kolminumeroisen luvun maahanmuuttajia. Tämä lienee jo riittävän hyvä suoritus perussuomalaiselta maahanmuuttokriitikolta.

Tällä viikolla olen saanut etsiä erään harvinaisen Afrikan kielen tulkkia ja vieläpä sellaista, joka ei missään tapauksessa asuisi Kotkassa. Tänään yhdestä eri suuntiin heittämistäni katiskoista kuului lupaavaa pärskettä. Jännittyneenä soitin saamaani numeroon ja miellyttävä-ääninen naisihminen vastasi minulle.

Kävi ilmi, että nainen kyllä puhui etsimääni harvinaista afrikkalaista kieltä. Kävi myös ilmi että hänellä oli runsaasti kokemusta tulkkauksista sairaaloissa, sosiaalitoimistoissa, kouluissa ja niin edelleen. Valitettavasti huomasin hänen suomen kielensä olevan aika huonoa. Hän mainitsikin tekevänsä kaikki tulkkauksensa kotikielestään ruotsiin, ja päinvastoin. Siinä kaupungissa jossa hän on asunut ja työskennellyt, puhuvat kaikki viranomaiset ruotsia.

Loppukeskustelun kävimmekin sitten ruotsiksi. Minä -perussuomalainen maahanmuuttokriitikko, keskustelin vastustamallani pakkoruotsilla sitä sujuvasti taalanneen afrikkalaismamun kanssa. Lupasin soitella takaisin päin, kunhan olin ensin selvittänyt tulkkia tarvitsemien viranomaisten ruotsin taidon.

Jokaiselle kotkalaiselle maahanmuuttajien kanssa työskentelevälle viranomaiselle on aikanaan opetettu koulussa ruotsia. Pois lukien tietysti kaikki maahanmuuttajataustaiset viranomaiset, joita on palkattu runsaasti hoitelemaan maamiehiensä asioita. Käytännössä kuitenkin hyvin harva meistä pystyy ruotsiksi mitään työasioita hoitamaan.

Tuo pieni puhelinkeskustelu oli työpäiväni piristys. Oli ihan kiva verrytellä muinoin jopa kohtalaisesti puhumaani ruotsin kieltä. Mukava rupatteluhetkeni ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että jossain mennään nyt metsään ja pahasti. Miljoonille suomalaisille on opetettu väkisin kieltä, jota he eivät halua oppia ja jota he eivät käytännössä koskaan tule tarvitsemaan ja sitten kun tilanne tulisi, ei sitä osata, uskalleta, tai haluta käyttää. Tämä kaikki maksaa valtiolle miljoonia ja samaan aikaan kuitenkin käytännössä kaikki äidinkielenään ruotsia puhuvat osaavat suomeakin oikein hyvin.

Tämänpäiväinen pakkoruotsikeskustelumme avasi kuitenkin silmäni aivan toisella tavoin. Suomen ruotsinkielisille alueille muuttaa maahanmuuttajia, joille ei yritetä opettaa suomen kieltä edes senkään vertaa, kuin niille maahanmuuttajille, jotka muuttavat esimerkiksi tänne Kotkaan. Ne jotka siellä paikallisen kielen viitsivät opetella, oppivatkin sitten ruotsin!

Onko kyseessä RKP:n salajuoni? Kun suomenruotsalaisten määrä koko ajan laskee ja paineet kaksikielisyyden purkamiselle kasvavat, otetaankin pelloille kurkunpoimijoiksi halpatyövoimaa, jolta täysin pimitetään mahdollisuus oppia suomea? Onneksi Ruotsi ei aikanaan onnistunut siirtomaayrityksissään muuta kuin Suomen osalta. Mietitäänpä vaihtoehtoa, että esimerkiksi kaikkien täällä asuvien somaleidenkin sukunimi olisi joko Hagert tai Åkerlund..

Ruotsia puhuvat ovat maamme ylivoimaisesti hyödyllisin kielivähemmistö. Heistä saisivat muut vähemmistöt ottaa monessa oppia. Ruotsinkielisten merkitystä maamme kulttuurille, taiteelle, tieteelle, eikä etenkään itsenäisyydelle tule koskaan unohtaa. Mielestäni heille tulisi kuitenkin riittää omat koulut, tv-ohjelmat, stafettekarneval ja kaikki peruspalvelut niissä kunnissa, jotka aidosti ovat kaksikielisiä. Koko kansalle ei kuitenkaan ole mitään järkeä opettaa sellaista, mitä kukaan ei opi, eikä milloinkaan koe edes tarvitsevansa. Ja jos maahanmuuttajia nähdään tarpeelliseksi Suomeen ottaa, on heille aivan ehdottomasti ja aina ensisijaisesti opetettava suomea. Maamme perustuslakiin säädetty kaksikielisyys voidaan purkaa ilman että ruotsia äidinkielenään puhuvien mitkään perusoikeudet katoaisivat. Meiltä nimittäin kyllä löytyy ruotsiakin osaavia tulkkeja.

Edellinen Vanhemmat artikkelit